sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Osa 29. Aplodeja

Hii, täällä taas kolmen kuukauden jälkeen (! D:) Ihan rehellisesti sanoen, yritin kyllä oikeesti saada osan ulos aikasemmin, mutta aina kun mulla olis ollu aikaa kuvata, niin tuliki jotain muuta hommaa ja kuvaaminen jäi taas seuraavalle viikonlopulle. No anygays, tässä se nyt on.

Tällä kertaa pistän lukumusan ohelle vielä äänitehosteita, jotka (toivottavasti) siivittää lukemista ;D Ainakin mun kirjottamiseen saivat kivan flow-tilan ja kohtaukseen heittäytymisen ;) ääniefektit voi pistää pois kohtauksen loputtua (ellei ne sitten hiljene jo itsestään)

En osannu päättää kahden kappaleen väliltä, niin oman maun mukaan
Lukumusa 1 tai Lukumusa 2

Hei, ja osa sisältää taas pikselipyllyjä! Ja siitä sitten:


1

2

3

4

5
Jo tunnin ajan Lucy oli istunut junassa ja käynyt itsensä kanssa sisäistä sotaa siitä, pitäisikö hänen siirtyä ruokailuvaunuun. Hänen edellään oli eräs penkkirivi nurin niskoin, ja ainoa sillä rivillä istuva henkilö loi häneen tiheitä katseita. Kummallisilla ilmeillä.

6
Kumpikaan ei kuitenkaan hymyillyt. He vain vilkuilivat toisiaan. Jos joku oli tämän tuijotuskisan huomannut, oli hänkin varmaan pistänyt merkille sen, ettei kyseessä ollut mitään flirttailun makua. Ihan kuin he olisivat suuttuneita toisilleen.

7
Seuraava pysäkki: Burrafirth.” Kuulutuksen naisääni kuulosti lopen uupuneelta hommaansa. Kului pari minuuttia, kun juna oli jo pysähdyksissä Burrafirthissä. Lucy sulki silmänsä ja huokaisi. Hän kuuli muutaman ihmisen jäävän junasta pois.

8
Hän taisi… nukahtaa hetkeksi.

9
Kun hän lopulta avasi silmänsä, oli tuijotuskisa ohitse – mies oli kadonnut paikaltaan. Eikä hän tullut enää takaisin.

----------------------------------------------------

10
Tunnelista läpi. ”Seuraava pysäkki: Sealand.” Lucy astui junasta ulos ja tarpoi samaan syssyyn vielä asemaltakin pihalle. Hän henkäisi ja veti keuhkoihinsa pakkasilmaa.

11
Lumihanki narskahteli Lucyn askelten alla, kun hän käveli kävelykatua pitkin kohti O’Neillin antamaa osoitetta. Hetken matkaa käveltyään Lucy pysähtyi. Hän tuijotti tiiviisti eteensä ja puhalsi suustaan pienoisen höyrypuuhkan.

12a

12b
Nainen kaivoi puhelimensa laukustaan, näpytteli numeron ja odotti vastausta. ”Aivan, Lucy Storm täällä. Niin, minä en pääsekään tänään tapaamiseen. Olen pahoillani. Kyllä, näkemisiin.” Puhelin tipahti laukun pohjalle. Lucy tipahti kinokseen, kyynel tipahti Lucyn poskelta maahan.

13
”Lapseni”, Rosen pehmeä ääni kutsui. Lucy avasi silmänsä ja näki Rosen istuvan hänen vieressään lumessa. ”Hei”, hän raakkui.

14
”Minulla on sinulle kerrottavaa. Pahat henget… Ne ovat yhä vahvempia. Ne yrittävät tunkeutua mieleesi tälläkin hetkellä.” Rose kuulosti haikealta ja surulliselta. Lucy nyökkäsi ja tunsi sukkiensa kastuvan lumesta. ”Ymmärrän”, hän sanoi hiljaa.

15
”Tahtoisin puhua tosin kanssasi muistakin aiheista, kuin vain minusta. Mitä sinulle kuuluu, lapsi?” Rose puhui hellällä äänellä ja hymyili valloittavasti, niin että Lucyakin alkoi hymyilyttää. ”Minä… Pystyn puhumaan paljon paremmin nyt. Olen harjoitellut”, hän sanoi. ”Se on hyvä”, Rose myönsi ja jäi vielä katselemaan Lucya. ”Mielesi päällä on jotain muutakin. Jaa se kanssani”, punatukkainen kehotti.

16
”No minä… Junassa oli eräs heppu. Vähän outo. Hän… tuijotti minua. Kuin olisin sairas”, Lucy melkein sylki sanat suustaan. ”Ai, tarkoitat Aleksejta”, Rose sanoi oivaltaen. Lucy kohotti katseensa Roseen, jonka pää oli kääntyneenä suoraan eteenpäin. ”Ketä?” tyttö henkäisi.

17
”Ah, hän on sinulle merkittävä henkilö. Huomaat kyllä pian. Muista kuitenkin, ettet saa ajaa häntä pois. Etkä hukata häntä”, Rose vannotti. Lucy nyökkäsi nöyränä. ”Minä yritän.” ”Se on hyvä. Ole varuillasi, lapseni. On aikasi palata takaisin kotiin”, Rose sanoi ja katosi.

18
Lucy tunsi kosteuden leviävän sukistaan jo housuihinsa, joten hän nousi ja tiedosti heikosti tarpovansa takaisin rautatieasemaa kohti. Kunnes kaikki pimeni taas.

19

20
------------------------------------------------------

21
Näkökenttä palautui vähitellen, ja ensimmäinen asia, jonka Lucy ymmärsi ympäristöstään, oli juna. Hän oli junassa taas.

22a

22b
Hieman enemmän tutkailua, ja hän tajusi istuvansa selkä menosuuntaan. Hänen edessään istui… se mies. Mikä hänen nimensä olikaan…? Aleksej? Se se varmaan oli. Aleksej ei katsonut häneen, ei. Miehen koko vartalo oli käännettynä käytävälle.

23
Lucy ynähti heikosti ja korjasi asentoaan hieman mukavammaksi. Ääni sai Aleksejn taas muistamaan hänet, sillä mies käänsi samalla sekunnilla katseensa Lucyyn. He tuijottivat taas toisiaan – ilman hymyä.

24
Aleksej nytkähti, ja Lucy oli havaitsevinaan tuossa liikkeessä jotain… kuin mies olisi yrittänyt nostaa kättään koskettaakseen häntä. Mutta ei, vaaleatukkainen vain kohensikin asentoaan ja jatkoi vastakkaisen ikkunan tuijottamista.

25a

25b
Juna pysähtyi. Aleksej loi viimeisen vilkaisun Lucyyn – vähän vihamielisen, kulmat kurtussa – ja lampsi junasta ulos. Lucy jäi istumaan paikoilleen tuijottamaan miehen perään hämillään. Kun tämä oli kadonnut junan ikkunasta, Lucy laski katseensa takaisin penkkiin, jolla tämä oli istunut –

26
Penkillä oli jotain. Ruskeatukkainen kumartui ottamaan sen ja kiskaisi voimakkaasti. Esine oli raskas, puinen ja vanha. Siltä se haisikin. Lucy veti samalla mitalla takaisin ja kohta möhkäle makasikin hänen sylissään. Se oli kirstu. Rispaantunut. Lukkokin oli jos jonkinlaisilla naarmuilla.

27
Lucy jätti kirstun syliinsä, mutta asetti kätensä sen ympärille sitä suojaamaan. Hän tutkisi lootaa kotona tarkemmin. Nyt hän yritti kuitenkin vain nukahtaa…

----------------------------------------------------

28
”Ebs, öö… Tiedätkö Lucysta? Mitä sille taas viikonlopun jälkeen kävi, sehän oli perjantaina ihan… no, normaalimpi ihminen”, Vynn päivitteli Ebonylle. Ruskeatukkainen pudisti päätään. ”Ei mitään tietoo. Sillä ei oo kaikki varmaan kotona”, hän vihjaili ja pyöritti etusormeaan ohimollaan.

29a

29b
”Älä sano noin, se on sun siskos”, Brian puuttui puheeseen. Naiset käänsivät katseensa heti uuteen ääneen ja Vynnin kasvoille levisi autuas hymy. Brian hymyili takaisin morsiamelleen ja asettui tämän penkin taakse seisomaan vakavoituen siirtäessään katseensa siskoonsa.

30a

30b
”No mitä? Totta joka sana”, Ebony puolusteli. Vynn huokaisi syvään. Brianin katse vaelsi keittiötasolta toiselle ja nousi sitten takaisin Ebonyn silmiin. ”Eihän tuota voi kyllä kieltääkään”, hän mutisi pienesti.

--------------------------------------------------

31

32

33

34
Lucy heräsi unestaan vähitellen. Hän haukotteli makeasti ja katsoi kelloa. Kolme iltapäivällä.

35
Lucy istui sängyllään vielä hetken ja tarkasti huoneensa katseellaan. Loota nökötti edelleen hänen kirjoituspöydällään. Tyttö huokaisi syvään. Hän ei ollut varma, mutta jostain syystä hänellä oli kumma tunne, että tuolla laatikolla oli jotain tekemistä Rosen kanssa. Jotain… Muttei hän vain millään keksinyt, että mitä.

36
Yhtäkkinen mieliteko valtasi Lucyn ja hän tunsi miltei raivokasta intoa aukaista tuo rasia… tai mikä loota tuo nyt ikinä olikaan. Avain… Lucy muisti. Hän muisti sen avaimen. Hilda, hänen isotätinsä, oli antanut hänelle pienenä syntymäpäivälahjaksi erään avainkaulakorun. Se oli varmaankin arvoton. Eikä Lucy ollut sitä silloin kovinkaan arvostanut; Ebony oli saanut uuden mekon, Brian videopelin ja Felix… Niin, Felix oli vielä elänyt.

37
Lucy heräsi ajatuksistaan ja huomasi pitelevänsä avainta kaulassaan. Hän oli juuri asettamassa sitä lukkoon, kun hänet valtasi toinen ylimalkainen tunne. Älä tee sitä! ÄLÄ TEE SITÄ! ääni hänen päässään huusi ja kiljui. Melkein raakkui. Se tuntui ilkeästi tytön mahanpohjassa, korvat huusivat hoosiannaa. En tottele teitä. Minä avaan tämän rasian, hän sanoi äänettömästi ja väänsi avainta lukossa.

38
Viimeinen vilaus, jonka hän näki, oli rasian ilmalento kohti pöytää, kun hän itse vajosi kohti lattianrajaa ja näki vain tummuutta.

--------------------------------------------------------

39
Lucas tunsi Disen veltostuvan allaan, joten hän vilkaisi naisen kasvoja. Tämän siniset silmät tillittivät häntä hymyryppyjen kehystäminä ja suu oli autuaassa virneessä. ”Mmm”, Dise mumisi ja suukotti Lucasin leukaa siirtyen kohti huulia.

40
Lucas murahti hiljaa ja asettui Disen viereen patjalle pidellen naista rintakehänsä päällä. He makasivat siinä hetken sanomatta sanaakaan. Hengittäen yhtenäiseen rytmiin.

41a

41b
”Dise? Tahtoisin puhua kanssasi eräästä asiasta”, Lucas sanoi sitten vakavana. Dise nousi istumaan ja katsoi Lucasia kummeksuen. ”Et viitsisi, meillähän oli niin kivaa”, tämä kujersi ja nousi sängystä, puki alusvaatteensa kunnolla päälleen ja ison pyjamapaitansa. Lucas otti neuvosta vaarin ja puki itsekin vaatteensa ylleen.

42
”Voimmeko puhua?” hän kinusi kiskoessaan paitaansa ylleen. Dise näytti nyrpeää naamaa, mutta nyökkäsi. ”No jos se ei ole mitään kuolemanvakavaa. En jaksaisi murehtia nyt.” Lucas pyyteli salaa mielessään rakastajattareltaan anteeksi sitä, että hänen asiansa oli kuin olikin melko vakava. Toisaalta hän ei jaksanut potea asiasta niinkään paljon syyllisyyttä: Dise oli viimeaikoina käyttäytynyt kuin mikäkin teini, velvollisuuksia ja ikäviä asioita vältellen.

43a

43b
”Dise, istutaan alas”, Lucas ehdotti. Dise istahti sängyn päädyssä noruvalle sohvalle ja viittoili Lucasia tekemään samoin. Kun mies oli istahtanut sohvan käsinojalle, hän oli hetken hiljaa. ”En oikein tiedä, miten tämän esittäisin”, hän myönsi. ”Siitä vain. Ei se niin vaikeaa voi olla”, Dise sanoi melkein kannustavasti, mutta välinpitämättömyys oli tämän äänestä liian helposti erotettavissa.

44
”Minä… Olen miettinyt asioita ja mm… Miksei tehtäisi tästä julkista?” Lucas sanoi ja manasi mielessään. Nyt se oli sitten sanottu. Päästetty ilmoille. Jätetty roikkumaan, sillä Dise ei vastannut. Naisen ilme kuvasti monenlaista tunnetta, mutta yksikään niistä ei ollut onni tai ilo.

45a

45b

45c
”Mitä? En minä julkisesti ketään hässi!” Dise pimahti ja nousi sohvalta. Lucas yritti rauhoitella häntä parhaansa mukaan. ”Ei, en minä sitä tarkoittanut, vaan meidän suhdettamme.” ”Meidän suhdettamme? Lucas, mikä sinulta on mennyt ohi? Olen naimisissa. Pitääkö se sana tavuttaa tai jotain, että tajuaisit sen merkityksen?” Dise tiuski suuttuneena. Nyt oli Lucasin vuoro kurtistella kulmiaan.

46a

46b
”Ai että minun täytyy tajuta avioliiton merkitys?! Hei, minä en ole se joka varattuna nai toisia miehiä!” ”Minä en nai muita kuin sinua!” ”Etkö edes Johnia?” Dise epäröi hetken katse lattiassa. Hetken kuluttua hän nosti leukansa ylös ja katseli Lucasia nenänvarttaan pitkin. ”En edes Johnia. En huoli häntä.”

47
”Miksi olet sitten naimissa hänen kanssaan?” Lucas oli aivan ymmällään – ymmällään, hämmentynyt ja tuohtunut. ”No kun nyt vain olen, okei?!” Dise huusi ja istahti sohvalle uudestaan, tällä kertaa kädet korviensa suojina.

48a

48b

48c

48d
”Etkö halua erota hänestä?” Lucas tivasi. ”EN!” Se riitti. Kamelin selkä katkesi. Lucas pamautti nyrkkinsä seinään ja karjui täyttä kurkkua: ”NYT RIITTÄÄ NAINEN! OLEN LUOPUNUT KAIKESTA VUOKSESI, KAIKESTA! JÄTIN LLOYDIN SINUN VUOKSESI! TEESKENTELIN HOMOA SINUN TAKIASI! ETKÄ SINÄ PISTÄ TIKKUA RISTIIN MINUN HYVÄKSENI?” Dise onnistui vain toljottamaan Lucasia miltei pelästyneenä. Itku teki tuloaan naisen silmiin, mutta Lucas ei välittänyt.

49
”Olet itsekäs. Itsekäs narttu. Etkä taida edes rakastaa minua, ethän? No paska juttu, koska minä rakastan sinua. Tekisin vuoksesi mitä tahansa! Mitä tahansa! Ja näin sinä maksat takaisin.” Lucasin ääni oli pettynyt. Pettynyt ja täynnä inhoa. Disen teki mieli selittää.

50a

50b
”Lucas, minä rak–” ”Tämä oli nyt tässä”, mies totesi kylmästi ja harppoi makuuhuoneesta ulos. Ei edes katsonut Diseen päin. Dise hölkkäsi Lucasin perässä. ”Lucas! Lucas, älä mene! Kyllä minä rakastan sinua! Minulla on vain niin paljon ajatel–”

51
Hän ei saanut lausettaan loppuun, kun lasinen ulko-ovi paukahti kiinni ja Lucas loittoni puolijuoksua kohti kävelykatua.

52
Disen teki mieli itkeä. Mutta itku ei vain tullut. Ei irronnut, vaikka hän yritti päästää pahan olonsa ulos. Hän laahusti takaisin makuuhuoneeseensa ja istahti sohvalle. Hän haravoi lattiaa katseellaan ja kertasi tilannetta mielessään. Esitit homoa takiani… Ja itku tuli viimein.

------------------------------------------------

53a

53b
Lucy tunsi kyynelten virtaavan pitkin poskiaan. ”Mitä sinä tahdot minusta?!” hän kirkui ja peitti korvansa kämmenillään. Rose sipaisi tytön kasvoja hellästi, ja Lucy avasi vihdoin silmänsä. ”Lapseni”, Rose henkäisi pehmeästi.

54
”Älä itke. Minun on määrä antaa sinulle tehtäväsi nyt.” Lucy nyökkäsi kyyneleitään nieleskellen ja laski kätensä alas, kietoen ne ympärilleen. ”Tehtäväni”, hän toisti rauhoitellen itseään.

55
”Niin. Sinun tehtäväsi.” ”Mikä se on?” Rose irrotti lohduttavan otteensa Lucysta ja asteli muutaman askelen päähän, loi katseensa maahan. ”Minun aikani välitilassa on loppumaisillaan. Sinun täytyy saattaa se loppuun, ymmärrätkö?”

56
”Mitä minun täytyy tehdä?” Lucyn ääni värisi. Rose kääntyi kohti tätä. ”Olivian rasia. Polta se. Sisältöineen kaikkineen. Mutta varoitan sinua – rasian myötä minäkin olen poissa. Lopullisesti. En pysty suojelemaan sinua pahoilta hengiltä, he saavuttavat sinut helpommin, kun olen poissa. Sinun täytyy olla vahva, vastustaa heitä.”

57 ”Mutta sinun ei tarvitse kärsiä piinassasi kauaa. Vain sen verran, kunnes olet saattanut tehtäväsi – todellisen tehtäväsi – loppuun. Mutta muista: He eivät lopeta. He eivät luovuta.” Lucyn teki mieli itkeä. Rosesta oli muotoutunut hänelle melkein kuin oikea äiti, ja nyt hänet oltiin viemässä pois.

58
”Ymmärrätkö, lapseni?” Rose kysyi, kasvoillaan kuvastuen huolen uurtamat rypyt. ”Minä ymmärrän”, Lucy sanoi rauhallisesti, mutta tunsi koko kehonsa tärisevän – pyörtyminen ei ollut kaukana.

59a

59b
”Hyvä. Jää hyvästi, lapseni”, Rose sanoi haikeasti. Lucy tirautti kyynelen silmäkulmastaan. ”Hyvästi”, hän kuiskasi, ja niin Rose oli poissa. Pimeys hänen sijastaan valtasi tilan.

------------------------------------------------

60a

60b
”Luce, mitä nyt?” Ebony uteli ja kierteli siskonsa ympärillä. Tyttö oli astunut huoneestaan ulos ensimmäisen kerran kolmeen päivään. Kainalossaan jokin ummehtunut loota. ”Lucy?” ”Jätä minut rauhaan.” Taas se sama kylmä äänensävy. Eikä sisko luonut katsettakaan Ebonyyn.

61a

61b
Ebony pysähtyi ja antoi Lucyn harppoa pihalle kirstu mukanaan. Ebony huokaisi syvään ja muljautti silmiään kohti kattoa. Ovi paukahti kiinni.

62
”No älä sitten kommunikoi rakkaan siskosi kanssa, jonka kanssa olit pienenä ku paita ja perse!” Ebony karjahti ovelle. Tarviin tupakan.

--------------------------------------------------

63
Lucy kalppi paksussa hangessa eteenpäin, kunnes saavutti sopivan paikan. Avoin alue, ei puita lähettyvillä. Hän laski kirstun kinokseen, ja istahti itse sen viereen. Kylmät väreet hiipivät selkäpiitä pitkin, mutta hän ei antanut niiden häiritä.


64a

64b
Lucy kaivoi takkinsa taskusta tulitikkurasian ja raapaisi yhden niistä loimuun. Hetken aikaa Lucy vain katseli tulen nielemää, puun mustuvaa päätä. Pikkuhiljaa tytön sormenpäitä alkoi poltella, joten hän avasi rasia kiireen vilkkaa ja tiputti tikun sisälle.
Tuli levisi valokuvista ja hiusharjoista kohti puukuorta. Se nieli kaiken palokelpoisen alleen ja levisi kuin kulovalkea. Lucy katseli liekkien loimua, niiden vaarallista tanssia keskenään. Varsinaista leikkiä tulen kanssa, äiti sanoisi.

65
Kun rasia oli kauttaaltaan liekkimeressä, Lucy nousi seisomaan. Ohikulkevan hetken hän vilkaisi liekkejä ja tunsi yhtäkkisen mielihyvän tunteen. Riemu täytti hänet, hänen sydämensä. Hänen teki mieli nauraa. Iloita. Loikkia.

66
Lucy tiedosti hymyilevänsä. Hymyilevänsä ihan aitoa hymyä. Hän nojasi taaksepäin…

67
Tömähti pehmeään hankeen. Savun katku kiemurteli hänen sieraimiinsa ja hän hengitti syvään tuota suloista tuoksua. Ilo katosi. Tilalle tuli ärtymys. Viha. Suru. Raivo. Lucy huusi raivosta.

--------------------------------------------------

68
”Totta se on.” ”No… no niin”, Brian sanoi kuivasti. Hän oli oikeastaan iloinen. Tyrmistynyt, järkyttynyt ja yllättynyt, mutta iloinen. Hymy kipusi hänen kasvoilleen, ja hän nauroi. Brian tarttui Vynnin vyötäisistä ja nosti tämän ilmaan pyörien ympäri.

69a

69b
Vynn nauroi mukana. Aito ilo kuvastui naisen kasvoilta hänen tuijottaessaan sulhasensa onnesta soikeita kasvoja. Kun Brian laski Vynnin alas, nainen painoi suukon tämän huulille. ”Kävisikö Theodor, jos hän on poika?” Brian intoili ja silitti molemmin käsin Vynnin kasvoja.

70
Pinkkitukkaisen oli pakko nauraa. ”Rauhotuhan vähäsen! Tässähän ollaan vasta rakennusvaiheessa”, hän toppuutteli leveä virne kasvoillaan viipyen. Brian moiskautti muiskun Vynnin huulille.

71
”Tiedän, tiedän. Voi, että olen vaan niin onnellinen!” mies riemuitsi. ”Evelynn Tunstill, rakastan sinua ja tulevaa vauvaamme, enkä voisi olla onnellisempi!” Vynn säteili riemusta ja kaappasi Brianin suuteloonsa.

72
Kuului korvia huumaava kiljaisu. He molemmat jähmettyivät ja katsoivat toisiaan. ”Ebony?” Brian huudahti ja lähti käymään kohti keittiötä, mistä ääni oli kuulunut. ”Ebs?” Vynn huhuili, mutta vastausta ei kaikunut.

73a

73b

73c
Pariskunta asteli pikavauhtia keittiöön. Ebony nojasi keittiötasoa vasten kohti ikkunaa. ”Ebs?” Vynn kuiskasi tuskin kuuluvasti. Brian vilkaisi ikkunaan – ”LUCY!” hän huudahti ja samassa lensi jo ulko-ovesta ulos takapihalle.

74
Vynn lähestyi Ebonya, joka lähestulkoon makasi keittiötasolla kyyneleet pitkin poskia, äänettömästi itkien. Pinkkitukkainen kietoi kätensä ystävänsä ympärille ja silitti tämän selkää. Ebony otti lohdusta tukea ja kääntyi kohti Vynniä, halasi tätä tiukasti ja nyyhkytti.

75a

75b
Vynn vilkaisi ikkunasta ja henkäisi kuuluvasti. Lucy makasi kinoksessa roihuavan puukasan vieressä mitä luonnottomimmassa asennossa. Kasvot väännettynä kauhun- ja raivonsekaiseen ilmeeseen. Nainen käänsi katseensa kohti keittiön lattiaa ja hyssytteli Ebonya. ”Shh. Shh… Kaikki kääntyy hyväksi… Lucy on kunnossa… Me kaikki olemme kunnossa…” 

----------------------------------------------

Siinäpä se (: 

Tähän osaan oli jotenkin hirveen tuskallista saada kaikki palaset natsaamaan - varsinkin poseeraukset, ilmeet ja kuvakulmat :/ toivottavasti niistä ei nyt tullut liian tönkköjä...

Pistää jotenkin nyt "jälkikäteen" silmään, että Lucasia ja Diseä nähdään aina ekaksi alusvaatteissa :'D no, ensi osassa korjaantuu tämäkin seikka!

Eipä tässä kai muuta ole lätistäväksi - siis mulla. Kommentteja tulemaan vaan! (:

6 kommenttia:

  1. No huhhuh, Lucy tuntuu pyörtyilevän ja menettävän tajuntaansa vähän väliä D: Jos se siitä tokenisi ja palaisi vähitellen takaisin normaaliksi itsekseen... Harmi että Rose, sen tuki ja turva, on nyt poissa. Loppu jäi jännään kohtaan, mutta kai Lucy nyt selviää, kun sillä kerran on tehtäväkin suoritettavana...? o:

    Dise on kyllä aika ärsyttävä Lucasia kohtaan. Ihan oikein että Lucas lähti. Ehkä Dise oppii olemaan.

    Oli taas kyllä oikein jännää ja mukavaa luettavaa, kiitoksia sulle tästä! (: eikä kolme kuukautta nyt ole aika eikä mitään, itellä viimesin julkastu osa on elokuulta... ehkä vois oikeesti yrittää saada uuden osan viimein kasaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucylla ei tosiaan mene nyt hyvin, mutta eiköhän likka tokene ajan kanssa... mulla ei nyt oikeen sana irtoo, mutta kiitos kiitos kehuista ja kommentista (:

      Poista
  2. Mielenkiintoinen osa! Lucy ei tosiaan taida olla ihan kunnossa, huolestuttaa vähän tuo tilanne. Kaikki eristäytyminen ja pyörtyily ja pahat henget :o No, ehkä hän palaa ennalleen sen jälkeen kun se varsinainen tehtävä on suoritettu, mikä se ikinä mahtaa ollakaan.. Toivottavasti hänelle ei mitään vakavampaa käynyt tuossa polttoepisodissa, vaikken ihmettele, että Ebony säikähti. Ei aivan syyttä suotta sisarukset ole huolissaan Lucystä.

    Oho, Lucas.. Dise kohteli miestä kyllä aika huonosti, ei ihme että hän lähti ovet paukkuen! Mutta herää kysymys, miksi Dise sitten ON naimisissa Johnin kanssa, vaikka rakastaa Lucasia.. Tai sitten hän ei ole varma tunteistaan. Olen tavallaan aina shipannut niitä, joten toivon että he korjaavat välinsä :>

    Oi, Brian ja Vynn saavat lapsen! <3 Odottelen innolla seuraavaa osaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, toihan on hyvä juttu! :D (tylsää tarinaahan ei varmaan kukaan jaksais lukea, eikös?) Lucasilla ja Disellä draamaa tuntuu tosiaan riittävän :D ja Disen motiivit nyt on varmaan naiselle itselleenkin vähäsen hämäriä, mutta kyllä niihin selko saadaan!
      Juu, muksu luvassa!
      Kiitoksia kommentista (:

      Poista
  3. Muistan tämän osan joskus aikaisemmin lukeneeni, mutta näköjään apaattiset aivoni eivät muistaneet jättää kommenttia. Korjataanpas se seikka!
    Kuka tämä Aleksej oikein on, ja mistä Rose tuntee hänet? Onko kyseessä jonkinlainen suojelija Lucylle? Tyttö saattaa sitä kyllä tarvita, mutta lieneekö lihaa ja verta olevasta suojelijasta hyötyä pahoja henkiä vastaan... Miehenkö hallussa tuo vanha perintöarkku oli ollut?
    Dise, wtf. Minä jo vähän mietinkin, etteivät tämän leidin ihmissuhteet ole vielä aivan loppuun käsiteltyjä. Dise ja Lucas ja John -parka. Ehkä eniten kuitenkin John -parka, mies ei ole tehnyt mitään väärää eikä (ainakaan vielä) tiedä Disen menoista mitään.

    Vai ei Roseltakaan enää tule saamaan apua... Ainakin Lucy selvisi laatikon polttamisesta, eri asia mitä sen jälkeen.
    Taustamusiikit olivat upeita! Kuuntelin ne molemmat peräjälkeen, olivat juuri sopivasti osan mittaisiakin noin yhdessä. Ta ääniefektitkin olivat sopivasti tunnelmaa luovia ;) Ja kuvakulmat olivat erittäin luontevia, ällös huoli yhtään - eikös sitä sanota, että kukaan ei huomaa mitään jos siitä ei erikseen mainitse ;D Loppukohtaus oli kyllä varsin hieno, sellainen kirsikka kakun päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tiiän niiiin hyvin kun noin käy :D Lukee osan ihan mielissään että joojoo, jossain vaiheessa palaat takaisin syystä x ja huomaat että missäs se mun kommenttini on..?
      Kysymyksiä riittää, kyllä niihin vielä vastataan ;D ja Lucyn asiat tästä vielä mutkistuu, voi kuule!
      Hii, kiva kuulla :3 Mietin kans, että noi ääniefektit lois vähän semmosta aitouden tunnetta tähän, tietty youtuben kanssa sählääminen sitten rikkoo sen illuusion aika lyhyeen :D
      Mun on aina pakko päästä sanomaan että "kyllä tiedän, että täällä on pikku vuoto, mutta no can do", ettei sitten kukaan pääse mulle siitä huomauttamaan että "kuuleppas, sulla on jäänyt tämmöinen, soosoo!" :''D *pikku perfektionisti*
      Kiitos kaunis kommentista (:

      Poista