Osa 21. Odottamatonta

Alkuselostukseksi mie tahtoisin sanoa, että tän osan tekemiseen meni hermoja ja aikaa enemmän, kuin laki sallii. Huhhuh, nyt se on sitten tehty. Pisin osa, jonka oon tehny, about 110 kuvaa :o Ensiosasta tuleepi onneksi lyhempi ja ja ja... vähemmän tapahtumarikas.

Nojaa, siirtykääpäs lukemaan (:

Disestä tuntui uskomattoman pahalta.

Mutta toisaalta, tunnollinen tyttö pettyi aina nähdessään todistuksessa oman nimensä vieressä irvailevan 7:n.

”Dise, miten sulla meni?” Lucas tepasteli Disen luokse hymy huulillaan ja istuutui nojatuoliinsa. Dise kohautti hieman hartioitaan ja veti suunsa viivaksi. ”Kehnommin, kuin kuvittelin. Sinä?”

”Komea kasi”, Lucas sanoi säteillen. Onneksi Dise osasi olla iloinen edes ystävänsä puolesta. Pienoinen kaari muodostui tytön suulle, ennen kuin tämä ehti kontrolloida itseään. ”Hyvä”, hän sanoi vilpittömästi ja näytti peukkua Lucasille, joka näytteli koomisesti ottavansa aplodeja vastaan.

”No, mitäs meinaat tehdä lomalla?” Dise kysyi, kun näyttelykohtaus oli ohi. Lucas hymyili vienosti ja istahti sängylleen Disen viereen.

”En tiedä. Ehkä kierrän maata. Tai sitten etsin määräaikaisen asunnon ja alan hakemaan alfaurosta vierelleni, ken tietää”, Lucas sanoi huolettomasti vilkaisten Diseen odottaen tämän suunnitelmia.

Kun vastausta ei alkanut kuulua, Lucas avasi suunsa. ”Entäs sinä?” Dise näytti havahtuvan hieman ajatuksistaan. Hän katsoi pöllämystyneenä Lucasiin. ”Ai. Ei minulla kai muuta vaihtoehtoa ole, kuin mennä kotiin. Vaikka siellä onkin hieman autiota, nyt kun Rhonda, Ella ja Cindy tulevat kanssamme opiskelemaan. Siis, hehän ovat hakemassa opiskelija-asuntoja. Hilda on heidän mukanaan, samoin Colin. Jään siis yksin mummon kanssa”, Dise sanoi huokaisten.

Karvan verran säälivänä Lucas tarttui Disen olkapäästä ja vetäisi tämän ihan viereensä. ”Älä huoli, kaunokki. Kyllä minä tulen sinua katsomaan.”

-----------------------------------------------

”Dise! Miten loppukesä meni?” Lucas kysyi parhaalta ystävältään nähdessään tämän taas opiskelun merkeissä. Oli jo elokuu, ja nuorten 3. yliopistovuosi oli alkamassa.

”Lucas!” Dise kiljaisi ja kirmasi heti Lucasin syliin jättäen matkalaukkunsa maahan.

”Aika rennoissa merkeissähän se meni. Kolmoset löysi… ei kun saivat huoneet samalta vuokraemännältä, kuin minä, joka tarkoittaa sitä, että me asutaan nyt samassa huoneistossa. Ja kotona oli aika huiske, kun Ellalla kesti monta viikkoa päättää, kumman paidan hän ottaa mukaan. Lopputulos oli yksinkertainen, kun kerroin, että täällä on vaatekaappi”, Dise naurahti. ”Mutta, entäs sinulla? Reissailitko loppukesästä?”

Lucas tyytyi vain hymyilemään maireasti. ”Joo, kyllähän minä vähän”, hän lipsautti lopulta viekkaasti, mitä sai Disen nauramaan.

”Tiedätkö, nyt minä vasta alan tuntea sitä taloa, missä asun aina kesät. Muutama viikko sitten löysin sieltä Jenahin vanhoja vauvaoppaita. Ja nyt olen jo satavarma, mitä nimiä annan lapsilleni”, Dise hyppäsi aiheesta.

”Hidasta, Tuhkimo. Taisit odottaa, että ollaan hetken hiljaa, päästäksesi sanomaan tuon?” Lucas arveli hymyillen. Disen ilo koreili jo korvissa asti ja tämä nyökkäsi. ”Niin tein”, hän myönsi nolostellen.

--------------------------------------------

Eräänä aamuna Cindy heräsi myöhään. Onneksi luento ei ollut sinä päivänä aikaisin!

Pyörittyään liian kauan sängyssään hän päätti nousta virallisesti ylös. Puettuaan päälleen hieman enemmän, kuin pelkät rintaliivit ja alushousut, hän astui rymistellen ulos kolostaan.

Kolistellen hän asteli keittiöön, jossa Dise ja Rhonda istuivat jo aamiaisella. Rhondan edessä jötkötti melko tuore omena, mutta Disen kohdalla pöydällä lojui mainoskuvasto ja lasi vettä.

Cindy nyrpisti nenäänsä nuuhkaistuaan jo ensimmäisen henkäyksen Disen ällöttävää hajuvettä. Hän ei ollut varma, oliko tuo lemu hajuvettä, vaiko tytön ominaishaju, mutta joka tapauksessa, aromi oli karmea Cindyn mielestä.

”Huomenta”, Dise toivotti Cindylle, joka tyytyi vain hieman hymähtämään. Hän siirtyi ottamaan kahvia kuppiinsa, ja sen jälkeen asettui ikkunan ääreen katselemaan kadun ihmisiä, joita ei ollut kuin kourallinen.

”Katso Rhonda, eikös olekin söpöt lastenrattaat!” Dise kiljaisi yhtäkkiä osoittaen kuvaston pinkkejä nallekuvioisia lastenvaunuja. Rhonda siirtyi katsomaan löytöä, ja nyökkäili, ihan kuin olisi oikeasti pitänyt niistä. Kuka sellaisesta hökötyksestä nyt tosissaan olisi pitänyt? Mielessään Cindy sääli lasta, joka joutuisi noiden rattaiden sisälle edes kolmeksi sekunniksi.

Cindy pyöräytti silmiään teatraalisesti ja poistui paikalta, ennen kuin tuo leikkiäiti löytäisi enää yhtään söpöä tuttipulloa taikka potkupukua.

Kahvi läikkyi hänen kädessään, kun Cindy siirtyi olohuoneen puolelle. Juuri, kun Cindy asetti mukinsa sohvapöydälle ja istuutui sohvalle, Ella rymisteli kylpyhuoneesta hiukset sekaisin ja muutenkin hieman vainoharhaisen oloisena, asuvalinnakseen tyttö oli valinnut paljastavimmat alusvaatteensa, mitkä omisti.

Epäilevänä Cindy laski kahvinsa takaisin sohvapöydälle kuuluvasti. Ellan huomio kiinnittyi heti häneen, ja Cindy oli havaitsevinaan tämän kasvoilla hetken pakokauhun.

Ella kääntyi äkkiä satakahdeksankymmentä astetta ja alkoi räplätä oven kahvaa. Päästyään sisälle, kylpyhuoneesta kuului vilkas keskustelu. Ahaa!

---------------------------------------------

”Et sinä nyt voi oikein tulla, kun Cindy on olkkarissa…”, Ella yritti mutista hädissään. Suihkuverho liikahti, ja joku laittoi sen takana kätensä puuskaan. ”Mutta kai sinun nyt joskus on meistä kerrottava”, miesääni suostutteli.

Cindy raotti huoneen ovea nähdäkseen tarpeeksi. Suihkuverhon takana näkyivät punaiset bokserit ja miehekkäät kädet puuskassa. Ellalla oli ollut mies huoneessaan!

”Mitäs te täällä supatatte?” Cindy sanoi viekkaasti kuuluvalla äänellä pamauttaen samalla oven auki kokonaan.

Ella rymähti istumaan pöntön kannelle ja mies verhon takana vetäisi suihkuverhon eteensä niin voimakkaasti, että se avautui toisesta päästä. Parivaljakon ilmeet olivat Cindyn mielestä hullunkuriset, kun he olivat säikähtäneet kiinnijäämistä.

Tarmokkaana Cindy tepasteli kylpyammeen ja suihkun sekoituksen eteen ja katsoi sen takana seisovaa miestä tarkkaan. ”Kukas se sinä olet?” hän kysyi lopulta. Ella otti kiinni siskonsa harteista ja oli jo taluttamassa tätä pois. Cindy kuitenkin hätisteli siskonsa kädet pois ja jäi odottamaan herrashenkilön vastausta.

”Sam. Minä olen Sam. Sinä taidat olla Cindy?” mies sanoi rauhallisesti, kädet edelleen puuskassa.

Cindy silmäili nuorukaista vielä hetken ja kääntyi sitten Ellan puoleen, jonka poskilla helotti jo puna. Ella ei kehdannut edes katsoa siskoonsa, vaan istui mitenkuten pöntön kannella ja katseli maahan, ja välillä Samia.

Pitkän vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen Cindy huusi keittiöönkin kutsun tulla kylpyhuoneeseen. Dise ja Rhonda kipittivät pieneen soppiin äkkiä ja kohta koko huone olikin täynnä kauhistuneita ja noloja ilmeitä höystettynä Mitä!-huudoin.

-----------------------------------------------

Kun Ella ja Sam olivat saaneet puettua päälleen, koko poppoo asettui olohuoneen – onneksi – muhkeille sohville. Lopulta Cindy, Dise ja Rhonda odottivat selitystä hiljaisuuden vallitessa.

”No?” Ella kysyi lopulta. Cindy tuhahti. ”No kyllä te tiedätte. Kuinka kauan tätä on jatkunut? Oletteko te nyt sitten yhdessä? Minkä ikäinen hän on?” Cindy lateli kysymyksiä, viimeisellä viitaten Samiin.

Ellan ja Samin katseet kohtasivat ja lopulta Ella huokaisi. ”No, kaikki alkoi siitä, kun me tavattiin eräissä bileissä, Sandyn kotibileissä, jos oikein muistan. Sam oli se herrasmies, joka toimitti meille juomat. Siitä on siis pari vuotta. Ja siitä asti me tapailtiin ystävinä”, Ella ehti selittää.

Sam jatkoi tarinaa. ”Sen jälkeen tunteemme syvenivät, ja Ella teki aloitteen. Muutama kuukausi vierähti nopeasti ja siinä ajassa me sitten ehdittiin jo rakastua. Tai ainakin minä ehdin.” Sam oli pelkkää hymyä. Samoin Ella.

”Sitten me, tuota… tavattiin luennolla sattumalta, ja siitä lähtien me ollaan nähty Samin asunnolla joka viikonloppu. Tämä on ensimmäinen kerta, kun me tultiin tänne ja näin tässä sitten kävi -  te saitte tietää”, Ella lopetteli tarinaa. ”Aijoo ja Sam on minua pari vuotta vanhempi, vain 21, että älkää repikö pelihousujanne ikäeron takia”, hän sanoi lopuksi.

--------------------------------------------

Yliopiston neljäs vuosi alkoi rauhallisissa merkeissä. Alkuvuodesta Dise ja Lucas juhlivat jälkimmäisen 26-vuotissyntymäpäivää molempien päivitellessä sitä, kuinka heidän olisi sittenkin pitänyt mennä yliopistoon samaan aikaan, kuin muut heidän ikäisensä – silloin he olisivat valmistuneet jo kolme vuotta sitten.

”Miltä nyt tuntuu olla ihan oikea aikuinen?” Dise kysyi jälleen piknikillä ystävältään hieman virnuilumielessä.

Lucas naurahti, mutta alkoi sitten nyökkäillä. ”Ei hullumpaa. Hassua vain, kun vieläkin olo on jälkeenjäänyt, kun muut ovat sinua kolme vuotta nuorempia ja tietävät kuitenkin samat asiat, kuin sinä.”

”Dise. Minä haluaisin kysyä sinulta jotain”, Lucas ilmoitti äkkiä. ”Kysy pois”, Dise sanoi huolettomasti.

”Oletko sinä ihan tosissasi sen keinohedelmöityksen kanssa?” Lucas kysyi. Hänen äänestään kuulsi huoli. Dise kääntyi mieheen päin ja katsoi tätä pitkään.

”Totta kai minä olen. Minähän olen suunnitellut sitä jo viime vuodesta lähtien. Mitä sinä nyt kuvittelit, että tämä olisi vain joku päähänpisto? Ehei, kyllä minä ihan tosissani olen”, Dise sanoi vakavana ja nousi samalla seisomaan.

”Itse asiassa, viime viikolla minä päätin, että aion mennä hedelmöittämään itseni St. Rodgerin sairaalaan, koska tässä nyt ei kamalasti ole ollut niitä isäehdokkaita, jos käsität. Varsinkin, kun täällä kaikki ovat niin tavattoman nuoria. Eikä kyllä yökerhoistakaan ole löytynyt ketään kypsempää, kumma kyllä”, Dise totesi, äänensävy jo selvästi kepeämpänä.

”Jaahas…”, Lucas huokaisi lopulta ja vetäisi ystävänsä halaukseen osoittaakseen tukensa.

----------------------------------------------

Kun Dise oli saapunut kohteeseensa, Lucasia ei näkynyt missään. Dise päätti taas istahtaa odottelemaan ystäväänsä, mutta hän ei ehtinyt ottaa askeltakaan, kun hän tunsi jo lämpimät ja tutut sormet silmiensä peittona

”Arvaa kuka!” tuttu ääni yllytti. ”Joulupukki?” Dise kysyi hullunkurisen toiveikkaana ja repäisi kädet silmiltään käsiinsä alas.

”Miksi halusit nähdä?” Dise kysyi pojan kämmenet vieläkin omissaan. Lucas vetäisi oikean kätensä vapaaksi ja silitteli Disen sileää poskea hetken. Kun hiljaisuus jatkui, Dise hymähti. Lucas käytti taas tätä hiljaisuustaktiikkaa.

”No kun minä sain eilen illalla loistoidean”, Lucas julisti. ”Muistathan sinä ne lukuisat kerrat, kun olet valittanut milloin kenekin poikaystävästä asunnossanne? En enää edes muista, kuka oli kenenkin poikaystävä – eikö Sam ollut Ellan, William Rhondan ja Damian Cindyn?”

Dise naurahti. ”Ei, kun Damian ja Rhonda ovat yhdessä, samoin William ja Cindy. Muuten meni kyllä oikein. Mutta, joo, kyllähän minä muistan, kun joudun joka aamu heräämään siihen boksereiden ja kuorsauksen ihmemaahan”, Dise sanoi hieman varuillaan.

”No mitenkä kävisi, jos sinä muuttaisit minun luokseni asumaan?” Lucas esitti yllättävän ehdotuksensa, jota hän oli miettinyt jo jonkin aikaa.

Dise jäi sanattomaksi. ”Oho. No, toisaalta, kyllähän se meidän asunto alkaa käydä aika pieneksi, jos siellä vakituisesti asuu neljä naista plus puolitoista miestä… Joo, okei, selvä. Muutetaan yhteen!” Dise huudahti lopulta ja kajosi taas Lucasin kaulaan. Omasta mielestään aivan liian monennen kerran.

---------------------------------------------------

Aamu. Tänään hän kertoisi kolmosille muutostaan. Muutosta, jota hän oli työstänyt jo pari päivää. Dise oli vaivihkaa vienyt huoneestaan pieniä esineitä Lucasin asuntoon, kuitenkin niin, ettei niiden poissaoloa huomannut, jos ei asiaa jäänyt syvemmin miettimään.

Kiskottuaan päälleen edes siedettävännäköiset rievut – talossa saattoi sinäkin aamuna majailla mies jos toinenkin – Dise hengitti syvään ja rymisteli huoneensa oven auki.

”Huomenta”, hän tervehti keittiössä istuvia neitoja. Ilmeisesti eilisilta oli ollut niitä ”ei tänään”- iltoja. Miehiä ei näkynyt missään.

Unisena kolmoset mumisivat Diselle jotain tervehdyksentapaista ja jatkoivat aamutoimiaan.

”Kuulkaas. Minulla olisi teille vähän ilmoitusluontoista asiaa”, Dise sanoi lopulta karaisten kurkkuaan. Tytöt pöydän ääressä kiinnittivät katseensa häneen.

”Voi luoja, älä sano, että käännytit Lucasin!” Ella kiljui epäuskoisena. ”Ei! Ei mitään sellaista, ei. Ajattelin vain ilmoittaa, että minä muutan Lucasin kanssa asumaan. Että lähden tästä teidän kuusihenkisestä perheestänne”, Dise sanoi rauhallisemmin, kuin olisi uskonutkaan.

”No mutta, käännytithän sinä hänet sittenkin”, Ella päätteli omiaan. ”Vai?” Dise pudisti päätään. ”Ei, en ole ’käännyttänyt’ ketään. Me ollaan ystäviä.”

Rhonda nousi ylös ja laski kahvinsa pöydälle. ”Onneksi olkoon”, hän sanoi vilpittömästi ja halasi Diseä. Rhondan irrotettua otteensa Ella seurasi esimerkkiä.

Cindy ei viitsinyt edes katsoa moista herkistelyä, vaan lähti jo ensimmäisen halauksen jälkeen ”oksentamaan” aamukahvinsa pois.

-------------------------------------------------

Muutaman päivän kuluttua

Dise oli odottanut vaikka kuinka kauan. Ja nyt vasta hänet päästettäisiin sisään? Kuinka kiireinen lehtori Stratton oikein oli?

Kun oven vieressä välkkyvä punainen valo vaihtui kirkkaanvihreäksi, Dise nousi istuimeltaan. Ajattelematta sen enempiä tyttö astui ovesta sisään.

Ja näky oli varsin epäuskottava. Lehtorin vaaleissa hiuksissa oli takertuneena joku nainen. Disen silmissä jo melkein sumeni.

Ja lehtori Stratton huokaili. Disen korviin kantautui epäilyttävästi suudelmilta kuulostavia ääniä.

”Cindy, me emme saisi”, lehtori sanoi sotkeutuen tytön suudelmiin. Disen ajatusmaailma sai vihdoin kiintokohdan, johon keskittyä. Cindy?

”Öhm, kop kop”, Dise älysi köhäistä. Rakastavaiset erosivat vikkelään, ja lehtori Stratton loittoni pöydällä istuvasta tummatukkaisesta tytöstä, jonka nimi oli Cindy. Harmikseen Dise ei nähnyt tytön kasvoja.

Lehtorin poskilla paistoi jo vahva puna, kun hän yritti saada tytön poistumaan ja samalla kehottaa Diseä istuutumaan tuoliin, joka notkotti lehtorin työpöytää vastapäätä.

”Tuota, tulin tänne sen osoitteenmuutoksen vuoksi”, Dise sanoi heleällä äänellä. Nyt ei ollut oikea aika ruveta moralisoimaan, vaikka lehtori oli varmasti jo keski-iässä, ja tyttö oli ehkä korkeintaan Disen ikäinen.

”Aivan niin, tottakai”, lehtori änkytti ja sohi tyttöä poistumaan. Tyttö nyökkäsi lähes olemattomasti ja kääntyi sitten lähteäkseen.

Nolostellen Cindy katsoi Diseä silmiin ja muodosti huulillaan sanat ”Pliis”. Dise tunnisti siinä silmänräpäyksessä huonoksi onnekseen tytön Cindy Riveriksi, omaksi serkukseen. Hänen suunsa loksahti hiukkasen raolleen.

”Istu toki”, lehtori sanoi vieläkin posket punoittaen pahemmin, kuin kaksi ylikypsää tomaattia. Dise nyökkäsi, ja oli salaa pahoillaan, kun oli joutunut todistamaan tätä välikohtausta. Pelkkä koputus olisi riittänyt.

-----------------------------------------------------

”Tervetuloa matalaan majaani”, Lucas toivotti kädet Disen olkapäillä. Dise nyökkäili hyväksyvästi ja hymyili.

”Tämähän on hieno. Lucas, miten sun äidillä oli varaa kustantaa sulle tällainen asunto?” Dise kysyi kääntyessään ystäväänsä kohti.

”No, sillä on suhteita. Taidepiirit, katsos”, Lucas sanoi ympäripyöreästi ja myhäili. Disen hymy nousi korviin asti, eikä hän voinut vastustaa kiusausta halata taas Lucasia.

Siinä halatessaan Dise mietti taas omiaan. Ei hän voinut olla enää ihastunut Lucasiin, ei vain voinut. Mutta, ihmeen hyvältä tuntui kuitenkin halata tätä, vaikka sitten ystävänä.

Ei. Hän oli kieltänyt itseltään jo kauan sitten ajattelemasta Lucasia siinä mielessä. Eikä hän nyt rikkoisi kauan sitten tekemäänsä lupausta. Paitsi… Jos hän sittenkin oli käännyttämässä Lucasia…

--------------------------------------------

Ensimmäinen yö Lucasin luona oli hiostava. Riisuuduttuaan jo alusvaatteisilleen, Dise tajusi sen olevan hyödytöntä. Sohva oli näissä tapauksissa aina paras vaihtoehto.

Aikansa sohvalla pyörittyään tyttö sai vihdoin unta.

-------------------------------------------

Dise, 40 vuotta, istui keittiön tuolilla. Hän katseli ohi kiitäviä autoja ja huokaisi syvään. Miten elämä rantautui tähän pisteeseen? Ei hänellä ollut lapsia, eikä edes ystäviä. Eikä hän ollut koskaan ollut edes naimisissa.

Yhtäkkiä ulko-ovi kävi, ja Cindy astui sisälle – ihmeen hyvin säilyneenä, tosin. Miten voikin olla?

”Oletko sinä vieläkään löytänyt niitä suodatinpusseja?” Cindy hymähti oudosti. Dise meni hämilleen, mutta onnistui kuitenkin vastaamaan.

”Kyllä, ne ovat tuolla vaatekomerossa”, hän sanoi ajattelematta. Mitähän ihmettä?

Cindy muuttuikin äkkiä RJ:ksi, joka alkoi penkomaan keittiön kaappeja kamalassa hädässä.

”Odota, minä etsin ne sinun kanssasi”, Dise vastasi taas vasten omaa tahtoaan. RJ katsahti häneen ja näytti kieltä. ”En minä tarvitse sinua, ei sinua kukaan tarvitse. Eihän sinulla ole edes lapsia”, RJ puuskahti ja katosi kuin tuhka tuuleen.

Dise jäi yksin istumaan keittiöön tuolilleen, joka äkkiä olikin muuttunut pyörätuoliksi.

Ikkunasta pilkisti Lucasin pää. ”Tule tänne”, hän sanoi. Ja Dise totteli.

Silmänräpäyksessä Dise näki itsensä peilistä harmahtuneena ja ryppyisenä. Selkä oli taittunut kaarelle, ja suunpielet vetivät alaspäin. Mitä hänelle oli oikein tapahtumassa?

Selkä ja jalat rutisten vanhus nousi penkiltään ja raahusti ulos. Lucas oli kadonnut, niin myös koko muu maailma. Dise oli kukkien ympäröimä, sydämiä lenteli joka paikassa. Yhtäkkiä hän tunsi olonsa nuorekkaaksi.

Lucas huudahti hänelle taas kutsunsa, ja Dise huomasi juoksevansa kohti ääntä.

Löydettyään Lucasin, tämä sulki Disen syliinsä ja suukotti häntä hellästi suulle.

--------------------------------------------------------

Sohva tuntui kylmältä. Hyvänen aika, eihän Disellä ollut edes vilttiä!

Dise nousi äkkiä istumaan ja mietti hetken äskeisiä tapahtumia. Hän oli varmasti nähnyt unta.

Väsyneenä tyttö pisti taas maate tarkoituksenaan nukkua, mutta uni ei vain tullut. Kolme varttia hän ehti siinä kieriä, kunnes hän hyväksyi sen tosiasian, ettei hän nukkuisi enää tänä yönä.

Turhautuneena unettomuudesta Dise päätti herätä kunnolla, ja paras lääke siihen oli tietenkin kylmä suihku.

Suihkun jälkeen vuorossa oli aamiainen. Munakas tuntui sopivalta vaihtoehdolta, vaikka kello olikin vasta 5 aamuyöllä.

Istuuduttuaan ruokapöydän ääreen Dise yritti syödä. Kun siitä ei kuitenkaan tullut mitään, nainen sysäsi lautasensa syrjään. Hän laski kätensä pöydälle ja leukansa niiden päälle. Unenpuute vaivasi vieläkin, joten Disen silmät lupsahtivat kuin omasta tahdostaan kiinni, eikä hänellä ollut voimia saatika tahtoa nostaa niitä ylös.

----------------------------------------------

”Ruusunen, herää jo”, Lucas kuiskaili Diselle, joka oli nukahtanut keittiöön. Dise pyöritteli hetken päätään ja huomasi sitten Lucasin. ”Huomenta”, hän sanoi unisesti.

”No hei”, Lucas vastasi. ”Mitenkäs sinä siihen nukahdit? Kello on jo kahdeksan.” Dise katsoi kelloa tarkistaakseen Lucasin väitteen oikeaksi. Kyllä, se oli kahdeksan.

”En saanut yöllä unta omassa sängyssäni, enkä sohvallasi, joten tulinpahan tänne”, Dise sopersi. ”Ai, ja jätin ruokani tähän”, hän jatkoi hiljempaa.

”Jaahas. No, mitä omien kokemuksieni mukaan olen sanomaan, niin minusta pehmeä patja on tuhat kertaa parempi vaihtoehto nukkumiselle, kuin keittiön puinen jakkara”, Lucas naurahti. Dise hymyili tokaisulle.

”Itse asiassa, minulla on sinulle vähän asiaa”, Dise sanoi hiljaisuuden jatkuttua jonkin aikaa. Lucas nyökkäsi hyväksyvästi.

”Sinun on parasta istua. Oletko sinä ikinä miettinyt, että haluaisit joskus olla… Ööö… Vaikka niin kuin isä?” Dise takelteli. Lucas ei ihan saanut asiasta kiinni, joten hän vastasi rehellisesti.

”Olenhan minä joskus. Eikä se ihan pahalta kuulosta”, hän sanoi hiljaa. Dise nyökkäsi.

”Miksi niin?” Lucas kysyi hieman hämillään. Dise katsoi häntä ehkä hieman häpeissään ja avasi sitten suunsa.

”No kun minä ajattelin sitä keinohedelmöitystä, niin tottakai minä haluaisin lapsen isäksi jonkun, jonka tunnen edes pikkuisen, enkä ketään ventovierasta. Ja kun minä tunnen sinut niin hyvin, niin minä ajattelin, että ehkä sinä suostuisit, kun sinä et ehkä saa omia biologisia lapsia, mutta minä tiedän, että tämä on hullu edes ajatuksena ja muutenkin, mutta kun minä haluaisin sinut, jos se on mitenkään mahdollista”, Dise selitti aivan liian nopeasti, että Lucas olisi siitä mitään ymmärtänyt.

”M-mitä?” Lucas kysyi yrittäen vieläkin mielessään saada selkoa Disen puheesta.

Dise vetäisi henkeä silmät suljettuina. Kun hän avasi silmänsä, ne olivat täynnä toivoa. ”Lucas. Minä kysyin, että suostuisitko sinä minun lapseni isäksi.”

-------------------------------------------

Pup, there it is (:
Tämä taitaakin olla ensimmäinen osa, jota tehdessä mulla meni hermot bloggerin kanssa. Vaihdoin siksi kuvien hostaajaksi Photarin. Voi ei. Onhan se sillain hyvä, mutta mun albumit täyttyy nopeesti :--D
Bloggerin kuvahostaaja tosin muutteli mielivaltasesti värejä ja jätti kökköisen jälkensä mun rakkaudella otettuihin kuviin. Ei sitä saa sallia, eihän?
Photobucket, kohtele mun kuvia hyvin, joohan?

Anyways, palataan asiaan seuraavan osan kanssa. Kommentteja kaipailisin (: