perjantai 8. maaliskuuta 2013

Osa 17. Tietämättömyys

Jipii, uutta osaa jälleen! Hyvää naistenpäivää kaikille myöskin (: Alle kuukausi meni osan tekemisessä, jes! (okei, päivä alle...)

Tällä kertaa lukumusaa en tarjoile, kuten en kyllä yleensäkään... Mutta odotuksenne päättyköön, tässä siis 17. osa Legacy Stormia (:

Asuntolassa tapahtui vähän, sekin riitti nykyään uutiseksi, että keittäjä osti uuden essun.


Hilda istui oleskeluhuoneessa lueskelemassa jälleen lempikirjaansa Ylpeys ja ennakkoluulo.

Hänen huomionsa oli luotuna kirjaan, koska huoneessa ei ollut ketään kiinnostavaa henkilöä. Kuten esimerkiksi Colinia. Siihen poikaan Hildan huomio olisi kiinnittynyt heti.

Viikkojen varrella, kun Ericka oli onnistunut katoamaan silmistä, muttei mielestä, suruaikana Colin oli jaksanut olla Hildan tukena, kun tämä oli muuttanut takaisin asuntolaan vanhasta kodistaan.

Nyt, kuin salamaniskusta, Hilda oli alkanut tuntea eräänlaista vetoa tuohon vaaleaverikköön, jonka ruskeat silmät tuntuivat takertuvat Hildaan hieman häiritsevän usein.

Ystäviähän heistä oli tullut, mutta jotenkaan se ei tuntunut riittävän Hildalle. Hänestä tuntui, ihan kuin… Hän olisi… Ihastunut. Colin oli vain kaikkea sitä, mitä hän oli osannut kuvitella. Paitsi, löytyihän hänestä haittapuoliakin. Häiritsevän innokas kiinnostus mystistä lipasta kohtaan oli saanut Hildan takajaloilleen jo viikko sitten. Hän oli päättänyt peittää tunteensa, sysätä ne syrjään. Mutta takaraivossa huusi ääni, joka vastusti päätöstä.  

------------------------------------------------------------
Puolen vuoden jälkeen Erickan katoamisesta:

”Mitä?! Miten niin tyttäreni etsinnät on lopetettu?!” Jenah karjui pelokkaannäköiselle poliisinuorukaiselle, joka näytti siltä, että alkaisi kohta itkemään. ”Älkää kuitenkaan luopuko toivosta, rouva Storm, olemme varmoja, että tyttärenne löytyy ennen pitkää, mutta nykyään meillä on niin paljon katoamistapauksia, ettemme ehdi tutkia kaikkia perin pohjin, ja tämä tapaus alkaa olla jo aika vanha..” poika mutisi.

Kyynelet silmissä Jenah pudisti päätään ja paukautti lasioven päin poliisin nenää ja oli elämässään jo toista kertaa sitä mieltä, ettei tilanne voi enää pahemmaksi muuttua.

----------------------------------------

Colinin ja Hildan välinen vetovoima tuntui voimistuneen. Hilda oli saanut itsensä kiinni ajattelemasta ihastustaan – kyllä, se se oli – jopa erään tentin aikana. Voi, kuinka hän toivoi, ettei olisi tehnyt sitä tiettyä päätöstä silloin puoli vuotta sitten!

Ja jotenkin hänestä tuntui, että Colin oli myös huomannut vetovoiman. Sen, joka veti heitä puoleensa, josta johtui se, että Hilda löysi itsensä kerran toisensa jälkeen samasta huoneesta Colinin kanssa, josta johtui sekin, että Hilda ehätti itsensä tuijottelemasta Colinia ihan liian monta kertaa päivässä.

Kyllä, Colin oli huomannut saman, eikä voinut olla yhtä pidättyväinen, kuin Hilda. Hänen oli pakko päästä tuon tytön lähelle. Ainakin hetkeksi kerrallaan.

----------------------------------------------------------
Neljän vuoden kuluttua...


”Hilda! Hilda!” Dise kiljui liukuessaan portaita alas. ”Saanko mennä Lucasille iltapäiväksi? Niillä on elokuvailta,” hän huohotti kädet ristittyinä yhteen, anova katse silmissään.

Hilda nousi ähkien pöydän äärestä silitellen yhä pyöristyvää vatsanseutuaan, joka näytti nyt, kolmen kuukauden jälkeen, jo siltä, kuin hän odottaisi valasta. ”Tottahan toki. Tulet sitten ennen seitsemää kotiin. Vai pitäisikö minun lähettää Colin hakemaan sinua?” hän virkkoi heleällä äänellään, josta Dise oli aina pitänyt. Voi, miksei Hilda voinut olla hänen äitinsä?

Sen sijaan, että hän odotti ainakin kahta lasta aviomiehelleen Colinille, hän olisi hyvinkin voinut olla Disen äiti. Samanlaiset kasvonpiirteet, melko lailla samanlainen luonnekin.. Ja.. Muita yhtäläisyyksiä Dise ei keksinyt, mutta palavasti hän halusi Hildan äidikseen.

Muutama vuosi takaperin, kun Dise oli ollut vain neljävuotias, ja saanut kuulla outoja juttuja oikeasta äidistään. Eikö Hilda muka ollutkaan hänen äitinsä? Missä hänen oikea äitinsä sitten oli? Kysymykset olivat pyörineet hänen päässään, kuin karuselli. Samalla hän sai kuulla isänsäkin olevan joku tuntematon, ja että hänen vanhempansa olivat pitkällä matkalla ja palaisivat ihan tuota pikaa. Niin varmasti. Joku oli kertonut hänelle myös Jesse- nimisestä miehestä, joka hänen piti tuntea, mutta ei hän tuntenut ketään Jesseä. Ja kyllä – hän muisti nuo kauan sitten kerrotut asiat vieläkin.

Vaikka Disen biologiset vanhemmat olivatkin kateissa – niin hän oli päätellyt -, hän ei antaisi sen häiritä itseään. Mielessään hän kuvitteli Hildan ja Colinin oikeiksi vanhemmikseen ja käyttäytyi sen mukaisesti. Oikea äiti saisi painua hiiteen.

-------------------------------------------

”Rhonda! Ella! Cindy! Dise! Tulkaa syömään!” Hilda huudahteli jokaisen tytön nimen erikseen kutsuessaan heitä alakertaan. Jenah, Chris ja Colin odottivat jo pöydässä malttamattomina maistamaan Hildan mestariteosta.


Sievässä jonossa kaikki neljä tyttöä kipittivät pöytään istumaan omille paikoilleen. Kiharatukkainen Rhonda – kolmosista ensimmäisenä syntynyt – oli aina ollut kohtelias ja niiasi ennen kuin suostui istuutumaan. Ella – keskimmäinen – oli räväkin kolmosista ja halusi aina mielipiteensä tulevan julki. Tälläkin kertaa hän istui ilman lupia ja tapitti äitiään odottaen.


Cindy – nuorin ja nirsoin – jäi nojailemaan puoliseinän viereen ja katsoi vuoroin ihraisia lihakönttejä lautasilla ja melkein yhtä ihraista äitiään inhoten. Pudistaen päätään tämä katosi omaan huoneeseensa mielenosoituksellisesti kävellen.

Dise – kolmosiakin vanhempi Erickan tytär – oli yhtä kohtelias, kuin Rhonda, lukuunottamatta niiausta. Sellaisiin hän ei ruvennut, mutta hän tervehti kaikkia paikallaolijoita reippaasti ja istahti sievästi pöydän päähän.

--------------------------------------------

Syötyään Dise jäi vielä istumaan ruokapöytään, mikä sai ainoat pöydässä olijat - Hildan ja Jenahin - hämmästymään. ”Etkö meinaa mennä leikkimään?” Jenah kysyi. Dise piti katseensä tiiviisti puupyödässä, mutta hetken kuluttua vilkaisi naisia pikaisesti ja palasi mietteisiinsä.

”En”, Dise vastasi lyhyesti. Lopulta hän huokaisi syvään. ”No kun ajattelin.. että…”, hän vaikeni. ”Ajattelit mitä? Dise, tiedäthän, että voit aina kertoa meille, jos mieltäsi vaivaa jokin”, Hilda avusti.

”Ajattelin, mitä äidille oikeasti tapahtui. Ei mitään palturia tällä kertaa, joohan? Kyllä minä tiedän, etteivät äiti ja isä missään matkalla ole. Kertokaa nyt, jooko? Ja ennen vastalauseita, minä olen tarpeeksi vanha kuulemaan totuuden”, Dise sanoi jämäkästi, joka veti naiset vakaviksi. He vilkaisivat toisiaan merkitsevin katsein.

”Ei, Dise. Sinä olet liian nuori kuulemaan tätä”, Hilda sanoi ja nousi pöydästä lautasensa kanssa.

”Enkä ole! Nyt te kerrotte! Tiedän, että te tiedätte ja tiedän myös sen, että te pimitätte sen minulta!” Dise kiljaisi. Jenah huokaisi syvään.

”Oletko nyt ihan varma, että haluat kuulla? Vaikka se saattaisi saattaa sinut itkemään?” Jenah kysyi. Dise nyökkäsi. Hilda palasi takaisin paikalleen ja katsoi Jenahia varoittaen.

”Noh.. Kerran, sinun äitisi lähti New Yorkiin. Hän tuli sieltä takaisin raskaana. Hän odotti sinua. Isääsi me emme tiedä, mutta joku heppu Nykistä, niin me luulemme. Suureksi suruksemme äitisi katosi auto-onnettomuuden yhteydessä neljä vuotta sitten – ainakin niin poliisi meille selitti. Siitä puolen vuoden päästä äitisi etsinnät lopetettiin, ja tässä ollaan”, Jenah selosti.

”Jenah! Dise-kulta. Mummisi selitti tarinan vähän liian raa’asti, mutta jos sallit, minä voin-” Hilda aloitti, muttei ehtinyt pitkällekään, kun Dise kippasi penkkinsä kumoon ja juoksi kyynelet virraten yläkertaan.

”Katso nyt, mitä teit”, Hilda äyskäisi äidilleen ja korjasi tämänkin lautasen tiskikoneeseen.

----------------------------------------------------

Kello oli 2 aamulla. Vihdoin, Dise ajatteli sammutettuaan vaimennetun herätyskellon äänen. Hän nosti peittoa päältään, ja tunsi paljoissa jalkapohjissaan ilman viileyden. Urheasti Dise kuitenkin asetti jalkapohjansa vasten kylmää lattiaa ja hipsi yömekossaan kohti Rhondan, Ellan ja hänen huoneensa ovea.

Ovi narahti pienen vastalauseen, mutta aukesi ja Dise pääsi livahtamaan sen raosta pimeään käytävään. Onneksi yläkerrassa ei ollut muita makuuhuoneita.

Varpaat koskettivat ensimmäistä porrasaskelmaa. Hyvä alku. Disen vasen jalka hapuili toista porrasaskelmaa. Löytyi. Disen pienet jalat jatkoivat portaissa haparoimista, kunnes jalat olivat tasaisesti alakerran parkettilassiassa. Alakertakin oli tyhjä ja pimeä, mutta se ei tyttöä estänyt. Hän aikoi mennä työhuoneeseen, vaikka mikä olisi.

Istuuduttuaan työhuoneen IKEA-penkkiin Dise painaisi tietokoneen käynnistysnappia, mikä sai koneen hyrisemään, kuin jokainen osa olisi aikeissa lentää taivaan tuuliin. Lopulta tietokoneen näytölle paiskautui iloinen tervetulotoivotus, ja heti sen jälkeen työpöytä aukesi.

”Netti..” Dise mutisi yksikseen. ”Autokolarit…” kuului seuraavana.

Ensimmäinen Google-osuma näytti järkevältä lähteeltä. Dise klikkasi sivua innoissaan ja vilkaisi kelloa pikaisesti. Puoli kolme! Eihän se voinut olla..! Aikaa oli reilusti vähemmän jäljellä, mitä Dise oli ajatellut, mutta riitti melkein viiden vuoden takaisten auto-onnettomuuksien etsimiseen vallan mainiosti.

Puutteellisen lukemistaidon takia ihan kaikkea 12-vuotias tyttö ei ymmärtänyt, mutta ydinkohdat hän tajusi tarpeeksi hyvin navigoidakseen niiden avulla.

Lopulta hän löysi väliotsikon: ”Auto-onnettomuudet – Sealand”. Otsikon alta Dise silmäili Sealandin saaria – joita oli monta – ja löysi vihdoin Lake Fordin alta pienempiä saaria, joiden seasta löytyi kuin löytyikin pieni Bouli.

Käsi jännityksestä täristen Dise klikkasi hiiren vasemma painikkeella linkkiä tekstissä Bouli ja sai uuden sivun aukeamaan näytölle. Päivämäärien, autojen merkkien, onnettomuuksissa olleiden ja ties minkä mukaan Boulin kolarit oli jaoteltu. Dise päätti kokeilla onnettomuuksissa olleiden henkilöiden nimien perusteella hakuaan.

Kädet edelleen täristen hän painoi sormen toisensa jälkeen näppäimistölle saaden hakukenttään aikaan tekstin ”Ericka Storm”. Painaessaan enteriä Dise sulki hetkeksi silmänsä. Halusiko hän oikeasti tietää?

Refleksinomaisesti sormet hipaisivat painikkeen pohjaan. Ainoa sopiva onnettomuus löytyi. Auton merkkinä Ford. Päivämääränä heinäkuun 7. päivä. Onnettomuudessa olleet: Jesse ja Ericka Turner.

Disen sydän pamppaili kovaan tahtiin, kun hän tuijotti äitinsä nimeä ruudussa. Pikaisesti hän vilkaisi taas kelloa, joka näytti varttia vaille kolmea, talletti sivun suosikkeihin ja sulki tietokoneen. Tämän hän halusi tietää. Ja tämän hän halusi selvittää. Lucas varmasti auttaisi häntä, olihan poika hänen paras ystävänsä.

------------------------------------------------------------

”Lucas, tulisitko meille koulun jälkeen? Tärkeä asia pitäis selvittää”, Dise pyysi parhaalta ystävältään välitunnilla. Poika katseli Disen vaaleita hiuksia hieman pöllämystyneenä, mutta nyökkäsi sitten.

”Mun täytyy kysyä äidiltä, mutta kyllä se sopii.  Mitä sä haluat selvittää?” ”Mun äidin olinpaikan”, Dise sanoi tomerasti. Lucas sävähti ja käänsi katseensa hetimiten pois Disestä.

”Mikä nyt tuli?” Dise kysyi hiukan huolissaan huomatessaan pojan reaktion. ”Ei mikään. Mä vaan just muistin, että mulla on soittotunti koulun jälkeen ja sen jälkeen me mennään mummolaan. En mä pääsekään..” Lucas mutisi.

Dise nyökkäsi ymmärtäväisenä. ”Okei. Käykö lauantaina?” Ruskeatukkainen pyöräytti päätään kieltäytymisen merkiksi. ”En mä sillonkaan pääse”, hän sanoi ja jätti Disen istumaan penkille yksikseen.

Paikalta poistuminen sai Disen kallistamaan päätään Lucasin suuntaan ja hieman harmistumaan. Lucas oli ollut outo jo pitkän aikaa, joten tämä ei ollut mitään. Kyllä hän siitä palaisi normaaliksi, eloisaksi itsekseen.. Eikö?

------------------------------------------------------

Maanantai. Vihdoinkin! Tänään Dise pääsisi tutkimaan äitinsä katoamista tarkemmin. Yksin hän ei sitä uskaltaisi tehdä, hän tarvitsisi Lucasin rinnalleen tämän asian kanssa. Ongelma oli siinä, ettei poikaa näkynyt missään, vaikka toinen välitunti oli täydessä vauhdissaan.

Neljäs tunti rva Bensonia, eikä Lucasia näkynyt missään. Missä se poika mahtoi oikein olla?

Keskiviikko. Missä ihmeessä Lucas oikein oli? Dise alkoi huolestua. Poika ei ollut vastannut puhelimeensakaan, kun hän oli yrittänyt soittaa. Lucas ei ollut koulussa, eikä kukaan muukaan tiennyt, missä hän oli.

Torstai. Perjantai. Lauantai. Sunnuntai. Eikä Lucasista ollut kuulunut mitään. Tämä ei ollut vastannut soittoihin. Eikä ollut kotonaan, kun Dise kävi kysymässä. Ainakin niin hänelle oli väitetty. Lucas, mihin sinä katosit?

Maanantai. Viikko Lucasin oudosta katoamisesta. Kello pirisi vaativasti saaden oppilaat valumaan kotiluokkiinsa. Disen astuessa luokan ovesta sisään, takapenkissä istui tutunnäköinen poika. Lucas. Hän se oli.

Iloisena jälleennäkemisestä Dise loikki Lucasin viereen takapenkille. Istuutuessaan poika kuitenkin vaihtoi paikkaa luokan toiselle laidalle yhtä nopeasti, kuin oli paikalleen ilmestynytkin. Dise kummastui. Mikäs tuolla pojalla nyt oli?

Sitkeänä Dise yritti mennä taas pojan viereen, mutta tämä siirtyi taas paikaltaan jonnekin muualle, eikä suostunut luomaan edes yhtä katsetta entiseen parhaaseen ystäväänsä. Dise vetäisi naamalleen surullisen ilmeen ja istuutui ikkunan viereen.

Rva Benson käveli juuri silloin sisään luokkaan, sulki oven ja aloitti tunnin omalla hilpeällä tavallaan, joka ei juuri sillä hetkellä innostanut Diseä ollenkaan.

-------------------------------------------

Tullessaan kotiin Dise rymäytti lasioven kiinni (joka järkytti kirjoja lukevia kolmosia) ja rynnisti reppunsa kanssa yläkertaan jaettuun huoneeseensa.

Hän nakkasi laukkunsa huoneen nurkkaan ja laskeutui sängylleen. Kyynelten loputon virta tukahdutti huudot, jotka hän halusi päästää, kun Dise painoi päänsä syvemmälle tyynyn uumeniin.

Vain yksi kysymys seilasi Disen päässä, kun hän makasi sängyllään: Mikä Lucasia oikein vaivasi?

-------------------------------------------------------------

Viikkojen kuluessa koko talo väelle oli selvää, ettei Disellä ollut kaikki kunnossa. Tyttö oli ollut jo yli kuukauden hissukseen, joskus ehkä sanoi muutaman sanan, kun oikein kauniisti pyysi.

Eniten huolissaan oli Jenah. Vaikka vanhuksen elämään oli mahtunut paljon huolta ja murhetta, hän jaksoi taas huolehtia kaikkien muidenkin edestä.

Tälläkin kertaa, kolmosten ja Disen ollessa kuluttamassa koulun penkkiä, Jenah hiiviskeli heidän huoneeseensa. Epäilys oli kalvanut Jenahia jo pitkään – käyttikö Dise huumeita ja oli niiden takia niin poissaoleva? Hän halusi olla väärässä, mutta toisaalta halusi tietää myös totuuden.

Pitkään etsittyään, ei mitään huumeisiin liittyvää löytynyt. Jenah penkoi työpöydän laatikot, sängynaluset, yöpöydät, eikä mitään löytynyt. Paitsi eräs kirja.

Se näytti päiväkirjalta, joka teki siitä ykstyistä omaisuutta. Kuitenkin tilaisuuden käyttämättä jättäminen ei houkutellut, kun kirjasta saattaisi paljastua Disen masennuksen syy. Tekosyyn varjolla Jenah nappasi kirjan käteensä ja kuljetti sen Chrisin ja hänen makuuhuoneeseen.

Rauhallisin ottein Jenah asetti kirjan antiikinaikaiselle meikkipöydälleen, jota hän oli joskus käyttänyt ja palasi hakemaan vielä avaimen.

Päästyään takaisin Disen osaan makuuhuoneesta Jenah tonki uudestaan laatikon, josta kirja oli löytynyt. Laatikon pohjalla oli kuin olikin avain – osittain ruosteinen ja naarmuinen – joka varmasti sopi samannäköiseen päiväkirjan lukkoon.

Jenah hipsi takaisin makuuhuoneeseensa avain kämmenessään, avasi päiväkirjan, jonka lukko narisi hieman ja käänsi ensimmäisen sivun. Suurimmalla käsialalla kirjoitettu teksti oli yllättävästi sivun vasemmassa yläreunassa ja siinä luki: ”Dise Storm, 23. heinäkuuta”.

Kirja oli siis aloitettu viimeistään viime vuonna. Jenah selasi kirjan kohtaan, jossa ei vielä ollut tekstiä ja alkoi lapata sivuja taaksepäin, kunnes näkisi käyvän päivämäärän. ”18. elokuuta” kuulosti parhaimmalta, sillä sehän oli ollut vasta viisi kuukautta sitten.

Vaikka omatunto kolkutti pahasti, Jenah halusi silti tietää, mitä hänen lapsenlapsensa hautoi mielessään. Vastentahtoisesti, mutta mielenkiinnosta palaen Jenah alkoi lukea. Hetken kuluttua järkytys raapaisi hänen rintaansa, ja hänestä tuntui, että hän haluaisi kuristaa tuon pojan, mutta luettuaan pidemmälle hänen ilmeensä pehmeni, ja pieni hymynpoikanen koreili jo hänen huulillaan. 

-----------------------------------------------

Noniin. Tässä se oli (: Seuraavassa osassa perehdytään vähän Disen elämään.. Siitä sitten ensiosassa :--D
Huomatkaa taivaan ovela värinvaihto viimeisessä kohtauksessa ;D En kehdannut sitä alkaa muokkailemaan, taivas mikä taivas.
Tuntuu muuten, että nykyään kuvaan kaikki keskustelukohtaukset istuma-asennossa ruokapöydässä.. Työhuonettakin oon käyttänyt aika ahkerasti viime osien aikana :--D

Ja miettikää - 17. osa! Näinkin pitkälle on päästy, jes! Suunnitelmat on valmiina osaan 24 asti, joten siitä vaan muokkailemaan! :D

Mutta, lempikuvia, -hahmoja, -kohtauksia? Kommentit on ihania (:

10 kommenttia:

  1. Ekaaa ! :D

    Mutmut, aika jännästi etenee tää lc, tykkään ! Tosi mystistä menoa, minkä takia haluun tietää kaiken ja heti c:
    Dise on kaunis nuori neiti, ja aikamoisen uteliaskin, mutta kyllä minäki olisin tuossa vaiheessa :o

    Kivasti kirjotat ja kuvaat, jatka samaan malliin ! :3

    ♥:lla FlameGirl

    VastaaPoista
  2. Haha, en olis huomannu taivaan värin vaihtumista ellet olis siitä sanonu :D
    Kiva osa, ja mielenkiintoisia tapahtumia! Se lipas häiritsee mua, tahtoo tietää mikä se onnn :DD
    Dise on söpö (: Mutta ihme heebo Lucas, mikä kumma sitä nyt vaivaa?

    Kiitokset tästä! Odotan innolla ensi osaa :))

    VastaaPoista
  3. Munhan ei pitäis olla siivoamassa.
    Köh, siis. Nuori poliisikonstaapeli saa kohdata Jenahin raivon, huomaan :D Ei pidä asettua äidin ja lapsen väliin, tai edes asemaan joka vaikuttaisi siltä, muuten tulee tulta ja tappuraa.

    Vai päätyivät Colin ja Hilda sitten naimisiin. On kyllä ihan ymmärrettävää että Dise ottaa Hildan äitihahmokseen, tämä on muutenkin niin huolehtivalta ja äidilliseltä vaikuttava :) Tykkäsin muuten tuosta harmaasävyisestä takaumakuvasta, yksinkertainen mutta erittäin toimiva ja itsessään hieno.

    Kolmosten esittely sai minut kyllä jo kiinnostumaan, jokainen omanlaisensa :D

    Ihailen kyllä Disen päättäväisyyttä, kun tämä lähtee itse selvittämään tarkemmin tapahtunutta. Mutta mikä tuota Lucasia tosiaan vaivaa? Toivotavasti Jenah tajusi jotakin tärkeää urkkiessaan tyttärentyttärensä päivyriä...

    Mutta mielenkiinto vain kasvaa, mitä täällä oikein on meneillään? Innolla odotan jatkoa ;D

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoisia käänteitä taas kerran :) Jäänpä uutta osaa odotellessa pohtimaan, mitä voikaan olla tekeillä :S

    VastaaPoista
  5. Olipas siinä osanen taas. Mutta mikäs Lucasia vaivaa? Ai mutta en olekaan ainoa, joka sitä ihmettelee. Joko Lucas on ihastunut Diceen, mutta ei uskalla myöntää sitä tai ainakin kuvittelee Dicen ihastuneen itseensä. Mokoma poika, saisi kyllä selvittää välinsä Dicen kanssa, sen sijaan että välttelee.
    Vai liittyykö asiaan jotain muuta, kuten vaikkapa Erickan katoamiseen? Oli miten oli, voisi lopettaa välttelyn, sillä se kyllä herättää vähän turhan paljon huomiota ja saa Lucasin näyttämään vain typerältä.

    Mutta joo, jään mielenkiinnolla odottamaan, että miten tarina tuosta kehkeytyy ja saammeko vielä kuulla syyn Lucasin typerään käytökseen ja löytyykö Ericka ja tämän mieskin vielä.

    VastaaPoista
  6. FlameGirl: Kiva että tästä tykätään. (: Lisää ihanasti kirjoittamishalua, kun tietää, että joku oottaa uutta osaa.
    Dise on tosiaan utelias, ja tuleekin olla, koska juoni niin vaatii :--D
    Ui, kiitos :>
    Kiitos kommentista!

    mel.: Jeejee, joku ei kattele kuvia suurennuslasin kanssa! :--D Lippaasta kuullaan vielä, sitä ei ole haudattu (: Dise tuitui♥, mitä nyt bodyshopin kanssa oon leikkinyt, niin tytöstä tuleepi kaunis :> Lucas-heebo :--D mystinen kaveri, jonka motiivit vielä kuullaan!
    Kiitokset kommentista (:

    Jade Essence: Mutta siivoushan on kivaa! Menee aina simsin ja simstarinoiden edelle! ;--D Poliisinuorukainen sai kuulla kunniansa, totta totisesti :--D
    Colinista ja Hildasta kaavailin jo aiemmin paria :>
    Jee, kiva kun tykkäsit! Vähän tosin ihmettelen, tuo kuva olli vähän niinkuin hätävara = en muuta tuohon kohtaan keksinyt :'D Mutta kiitos (:
    Kolmoset on pelissäkin melko mielenkiintoisia, yksi sotkee, toise siivoaa, yksi on ujo, toiset kaksi kauheen meneviä. Suvun luonteet heittelehtii.. :--D
    Jenah + päiväkirja on ensiosassa melko tärkeitä, niitä ei sivuuteta. Päästän lukijoitakin vähän Disen pään sisään :--D
    Kiitokset kommentista (:

    Aui: Joo, jännitys pitää tarinaa kasassa. Kiitoksia kommentista (:

    Yava: Lucasin käytöksen ihmettelijöitä ei tosiaan puutu - kaikki aikanaan tosin, myös käytöksen syyt (:
    Erickasta ja Jessestäkin saattaa myös olla jotain juttua.. (;
    Kiitoksia kommentista (:

    VastaaPoista
  7. Jännitystä ei tosiaan tästä tarinasta puutu! Palan jo halusta lukea seuraavat osat. Tässä alkaa olla jo kaikenlaista selvitettävää, ne yhdet vanhat näyt siitä vanhanaikaisesta naisesta, tuo lipas, mitä tapahtui Erickalle, miksi tuo Lucas oon noin outo, mitä Jenah sai selville päiväkirjasta... Huh, vähän kyllä on sellainen tunne, että nämä asiat liittyvät jotenkin toisiinsa :)

    Ihanaa että Hilda ja Colin päätyivät sitten yhteen. Mua kiinnostaa tietää, millaisia noista kolmosista kasvaa, vaikuttavat nyt jo melko erilasilta :) Nättejä ovat kaikki neljä tyttöä. Jäänkin odottelemaan ensi osaa ja ratkaisuja noihin kysymyksiin :)

    VastaaPoista
  8. GreenPixy: Jeejee, lukija siis pitkäksi aikaa! ;D Paljastamatta liikoja uskallan luvata näiden "mysteerien" liittyvän edes jollain tavoilla toisiinsa ;)
    Tyttöjen on syytäkin olla nättejä, isä ja äiti omaavat melkoset geenit :o Ihmettelen kyllä sitä, että Heidihän näytti melkoisen erikoiselta, ja siitä on tultu tähän että melkein kaikki simit näyttää valmiskasvoilta... No seuraava geenipankki olkoon hieman erinäköinen :--D
    Kiitokset kommentista (:

    VastaaPoista
  9. Oikein kiusaa tuo ajatus, mitä Ericalle on oikein tapahtunut!
    En meinannut millään saada sitä mielestäni osaa lukiessa.. Toivottavasti Dice saa vielä selville äitinsä kohtalon ;) !

    Mutta mikäs Lucasilla oikein on? Ehkä Dicen pitäisi ahdistaa tosissaan Lucas nurkkaan ja vaatia selityksiä... Näin pitkälle mietityssä juonessa, ei silläkin voi olla jotain tekemistä kaiken kanssa :D !

    Jatkoa innolla odotellen...

    VastaaPoista
  10. Mesinen: Jeejee, olen onnistunut koukuttamaan sinut! ;D Älä huoli, Diselle kerrotaan tarvittava määrä tietoa, kun aika tulee :--D
    Lucasin käytöksellä tosiaan voi ollakin jotain tekemistä jonkun muun tapahtuman kanssa.. Juonessa on vielä muutamia aukkoja, jotka todennäköisesti vielä umpeutuvat ajan myötä ;)
    Kiitoskiitos kommentista (:

    VastaaPoista