Osa 12. Omilla jaloilla uudella maalla

Nyt ensinnäkin, pahoittelut joidenkin kuvien huonosta lavastuksesta tai ilmeistä. En jaksanut alkaa niitä korjaamaan :--D Toiseksi, oon ylpee itestäni, että sain tämän nyt jo ulos. Lukekaas sitten :)

Aurinko paistoi kirkkaasti pilvettömältä taivaalta, antaen vaikutelman, että mikään ei voisi pilata päivää.

 Mutta päivän olisi voinut pilata ihan mikä tahansa. Hyvän ja huonon ero oli sinä aamuna hiuksenhieno, eikä ollut kovinkaan vaikea katkaista kamelin selkää.

”En! En varmasti!” kuului sisältä, ja hän lähti ovet paukkuen matkalaukkuineen kohti uutta asuntoolaansa.

Huokaus. Lintujen lauluakaan ei enää kuulunut. Oli hiljaista. Autoja meni siellä täällä luoden ainoat ääniaaltojen värähtelyt La Fiesta Techin melkein autioille teille.

-------------------------------------------

Jenah oli juuri purkanut laukkunsa ja asettunut taloksi huoneeseensa, kun oveen kuului terävät kolme koputusta. ”Jen? Öm, saako tulla?” kuului ääni oven toiselta puolelta.

Jenah tuhahti vihaisena ja sisään astui tummahiuksinen nainen. ”Jen? Mä oon todella pahoillani siitä, mitä tapahtu. Ihan oikeesti. Antaisit mun edes selittää”, Elizah pyysi anovasti.

”No. Selitä sitten. En takaa että uskon sua”, Jenah tuhahti ja kääntyi selkä Elizahiin päin. ”Ted.. ja mä. Ei me olla pari. Jos sä sitä kuvittelet. Se, se oli vaan yks kerta! Ei se oo paha! Eihän..?”

”On. On se aika paha. Sä vehtasit Tedin kans, vaikka tiesit varsin hyvin, mitä mä tunsin sitä kohtaan. Voi jumaliste, jätä mut jo rauhaan!” Jenah vauhkosi ja osoitti ovea järkkymättä.

”Okei. Mut, mä pyydän anteeksi, ja varmaan Tedkin on pahoillaan. Me asutaan vielä meillä. Ja sun huone on varattuna sulle, jos haluut tulla takasin”, Elizah selitti ja poistui sulkien oven varovasti.

Miten kaikki oli voinut mennä niin pahasti pieleen? Ensin Chandler oli kuollut huumeisiin tai johonkin, mitä Jenahille ei kerrottu. Tedin vanhemmat olivat lähettäneet hänet opiskelemaan ennen aikojaan, ja Elizah seurasi esimerkkiä.

Sivistyksen ja tekemisen puutteessa Jenah oli itsekin lähtenyt kampukselle luomaan uran alkua. Elo yhteisessä asuntolassa alkoi varsin hyvin. Luennot ja muut saatiin järjestettyä melko samalle aikataululle, joten ystävillä oli aikaa olla yhdessä.

Yhdessäolo oli kuitenkin osoittautunut jollain tasolla huonoksi asiaksi Jenahin yllätettyä Elizah ja Ted samasta pedistä.

Ja silloin Jenah oli päättänyt vaihtaa asuntolaa. Pari päivää oli mennyt vapaan huoneen varaamiseen ja muihin järjestelyihin, mutta pakkaaminen sujui yllättävän nopeasti tunnepuuskan ansiosta.

Ja vasta muutama tunti sitten Jenah oli jättänyt Elizahin ja Tedin taakseen ja muuttanut asuntolaa toiselle laidalle Le Fiesta Techiä. Muissa huoneissa ei asunut kovin tuttuja opiskelijoita, mutta keittiötäti vaikutti mukavalta tapaukselta. Ja jos ruoka ei miellyttänyt, osasinhän Jenah itsekin kokata.

Järkytykset toistensa perään olivat järisyttäneet Jenahin käsitystä elämästä ja nyt kaikki oli palasina.

----------------------------------------------------------------

Parin vuoden kuluttua..

Drake oli tulossa opiskelemaan, mutta eri kampukselle. La Fiesta Tech ei ollut kaikkein parhaimpia yliopistoja, ja Drake oli aina ollut se kunnianhimoisin heistä kolmesta.

Opiskelut olivat alkaneet sujua melko hyvin. Lehtorit olivat tosin nihkeitä tapauksia, eikä joustavuudesta ollut puhettakaan, paitsi opiskelijoiden kohdalla.

 Asuntolassa oli meneillään erään asukkaan läksiäisbileet, josta Jenah halusi jäädä paitsi. Monet asukkaat olivat vain hänen puolituttujaan, eivätkä he edes tervehtineet keskenään.

Siispä Jenah oli päättänyt jäädä La Fiesta Techin pienemmän yliopistokeskuksen pihalle lukemaan kirjaa. Ihmisiä purjehti hänen ohitseen koko ajan, eikä melulta voinut välttyä, mutta oli se silti parempi, kuin istua neljän seinän sisällä 70 desibelin melussa. Asuntolan seinät eivät olleet kovin äänieristettyjä taikka vahvoja. Nyrkki meni helposti läpi seinästä, ja ääni kulki seinien läpi yhtä helposti, kuin paperinkin.

Opiskelijaporukat olivat kokoontuneet sen pienemmän yliopistokeskuksen aukiolle joka perjantai juhlistamaan viikonloppua ja luentovapautta. Nytkin porukkaa oli aika paljon: jotkut pelasivat korttia, jotkut taas pallopelejä. Jotkut juorusivat tai juttelivat ja jotkut vain istuivat ja harrastivat tuijotuskilpailuja hiljaisuudessa.

Cindy kohotti kätensä Hughin kapeille kasvoille, ja tunsi vilunväreet selässään. Hugh oli aina ollut kovin jäykkä ja maskuliininen, mutta – PUM. Pallo osui keskelle takaraivoa. ”Hei! Pitäkää pallonne ja opetelkaa käyttämään sitä!” Jenah huusi koripalloporukalle ja viskasi pallon vastakkaiseen suuntaan.

 Katsottuaan, että pallo lensi riittävän kauas, Jenah vilkaisi kelloa, joka tikitti viittä vaille neljää iltapäivällä. Samalla hänen katseensa takertui luvattoman komeaan opiskelijapoikaan, joka viiletti nopeaa kävelyä kohti ovia.

Vaaleat hiukset hulmuten poika – ei vaan mies – astui sisälle. Jenah jäi unelmoimaan, mutta havahtui sitten lukemaan takaisin kirjaansa.

Vähän ajan kuluttua vaaleahiuksinen mies astui ulos jylhästä rakennuksesta ja istahti suihkulähteelle. ”Mitä luet?” hän kysyi viattomimmalla äänellään. Jenah hätkähti hieman, mutta kokosi itsensä nopeasti. ”Panervenia. Siis sitä Ewa Leightonin kirjoittamaa. Kuka sinä muuten olet? En ole nähnyt sinua aikaisemmin”, Jenah kysyi mielenkiinnolla.

”Olen Chris, se uusi vaihto-oppilas Australiasta. Hauska tutustua”, Chris vastasi ystävällisesti. ”Ai, minä olen Jenah. Kolmannen vuoden opiskelija. On tosiaan mukava tutustua. Täällä ei nimittäin kovin paljon uusia tuttavuuksia tapaakaan”, Jenah sanoi ja väläytti valkoisen hymyn.

Chris hymyili myös. ”Hei, kuule. Me tavattiin vasta, mutta minun pitäisi alkaa tuntemaan näitä paikkoja paremmin, jos aion jäädä tänne vuodeksi. Esittelisitkö minulle kampusta?” Chris kysyi pilke silmäkulmassaan.

”Ai, no, voinhan minä. Milloin?” ”Minulle kävisi vaikka nyt, ja uskallan arvata, ettei sinullakaan ole kovin kiireistä tekemistä”, Chris naurahti tarkoittaen kirjaa Jenahin sylissä. Jenah hymyili taas leveästi ja nyökkäsi.

---------------------------------------------------------------

Muutama kuukausi oli vierähtänyt yhdessä. Kampuksella alkoi kierrellä jo huhuja, että Chris ja Jenah olisivat pari. Niin ei kuitenkaan ollut monien toivosta huolimatta.

Eräänä iltana Chris oli käymässä Jenahin asuntolassa. He olivat leiriytyneet Jenahin omaan huoneeseen suojaan uteliailta katseilta. Ystäviähän se vain olivat, mutta juorut kehittyisivät silti.

”Chris, minkä ikänen sä oot?” Jenah kysyi yhtäkkiä. Chris hätkähti. ”Mä oon 18. Entä sä?” Jenah kavahti. ”18? Oho. Mä oon 20.. Millä vuosikurssilla sä olitkaan?” ”Ekalla, mut ei kai tää meidän ikäero haittaa ystävyyttä?”

”Ei, ei tietenkään. Tai, no. Etkö sä oo kuullu niitä juoruja meistä?” Jenah kysyi ja pureutui suoraan asiaan, kun tähän oltiin tultu. ”Olen, olen. En vaan käsitä, mitä väliä sillä on, mitä meistä huhutaan. Kunhan me tiedetään itse, mitä me ollaan”, Chris sanoi ja katsoi Jenahia silmiin.

Chris nousi seisomaan ja katsoi yhä Jenahia. Jenah nousi istumaan sängylleen, katsoen Chrisiä takaisin.

”Jenah. Kai sä tiedät, mitä mä tunnen sua kohtaan?” Chris sanoi pehmeällä äänellä, polvistui sängyn viereen ja otti Jenahia käsistä kiinni. ”Joo. Kyllä mä tiedän”, Jenah vastasi.

”No?” Chris kysyi. Jenah epäröi. Mikään ei voinut olla näin vaikeaa. Tosiasiassa hän rakasti Chrisiä, mutta ei osannut pukea tunteitaan sanoiksi, saati sitten esittää niitä hänelle. ”Mä en tiedä”, oli ainoa asia, mitä hän sai sanotuksi.

”Ai”, Chris sanoi pettyneenä. ”No. Näkyillään.” Chris lähti ja painoi oven kiinni rauhallisesti. Jenah jäi miettimään sängylle asioitaan. Chris oli ensimmäinen rakkaudentyyppinen Tedin jälkeen. Ja nyt kun Ted oli poissa kuvioista, hänhän oli vapaa tekemään ihan mitä halusi. Idea pilkahti tytön päähän kuin salama maahan.

”Chris!” Jenah huusi ja juoksi ulos huoneestaan. ”Chris!” Jenah kutsui miestä nimellä. Hän juoksi ulos. Chris mennä viiletti melko pitkällä. Jenah pisti kinttua toisen eteen ja saavutti Chrisin. ”Chris..”, hän kuiskasi.

Chris kääntyi ja katsoi Jenahia silmiin. ”Mäkin rakastan sua”, Jenah sanoi tuskin kuuluvalla äänellä ja suuteli Chrisiä, joka ei pannut pahakseen äkillistä rakkaudentunnustusta.

----------------------------------------------------------

Jenahin viimeinen opiskeluvuosi oli kohta alkamassa, mutta keväällä piti tapahtua eräs ikävä asia. Chrisin piti lähteä takaisin Australiaan.

”Chris, onko sun pakko lähteä? Jäisit tänne..” Jenah aneli poikaystävältään, jonka aikainen lento oli lähdössä muutaman minuutin kuluttua.

”Sori. Mun pitää mennä jo kotiin, mut sun kanssa on ollut ihanaa tää vuosi”, Chris sanoi ja painoi hellän suudelman Jenahin huulille. ”Tuun kyllä vielä käymään.”

Jenah ei osannut muuta, kuin katsella Chrisin lähtöä lentokoneeseen samalla, kuin kyynelet valuivat tytön poskia pitkin. Hän pyyhkäisi kyynelet pois ja vilkutti ikkunasta, kun kone nousi ilmaan.

-------------------------------------------------------------

Kuukausi myöhemmin..

Puhelin soi. ”No joo joo!” Jenah mumisi tyynyn läpi ja paiskasi puhelimen lattialle. ”Oho..” Hän nosti kännykkänsä ja katsoi soittajaa. Chris. Chris!

”Jen”, Jenah vastasi haluten kuulla, mitä asiaa Chrisilä oli. ”Mooi, Jen. Kuule, olisiko ok, jos tulisin sinne La Fiesta Techiin opiskelemaan sun kanssas?” Chrisin ääni kuullosti anovalta ja herkältä. ”No, juu. Miksi kysyt?” Jenah kysyi ja asettui paremmin istumaan.

”No, kun mulla on ihan kamala ikävä sua”, Chris sanoi viattomasti, joka sulatti Jenahin. ”No, toki. Voit sä tulla, mutta sitten, kun oot täällä, kerrot kyllä. Australiahan on ihan kauheen kaukana Sealandista, enkä mä usko, että sä pelkän ikävän takia tulet tänne”, Jenah vannotti.

Chris ei ollut kertonut tarkkaa ajankohtaa saapumisestaan, joka oli ihmetyttänyt Jenahia hieman, mutta tarkemmin ajateltuna ehkä Chris halusi järjestää yllätyksen tai jotain?

Ja yllätyksen järjestikin. Illalla myöhään, kun Jenah oli menossa nukkumaan pienen ryhmäillallisen jälkeen Chris oli ilmestynyt Jenahin huoneeseen.

”Chris! Mitä sulle on tehty?!” Jenah huudahti mitään ajattelematta. Chris näytti häpeilevältä ja olevan pahoillaan.

”Sori, en mä tarkoittanut”, Jenah sanoi ja halasi Chrisiä pitkään ja hartaasti. ”Mutta, mitä on sattunut?”

”Mut hakattiin. Mutta ei hätää, kävin vastaanotolla, eikä ollut mitään pysyviä vammoja. Korkeintaan ehkä tämä”, Chris sanoi ja osoitti syvännäköistä haavaa poskessa.

”Missä sut hakattin?” Jenah kysyi huolissaan. ”Ääh, se oli vaan baaritappelu. Älä nyt hikeenny”, Chris sanoi vähätellen vammojaan. Jenah tiukensi otettaan ja veti Chrisin lähemmäs itseään. ”Halusit tietää, miksi tulin tänne?” Chris sanoi kysyvästi ja Jenah nyökkäsi. ”Mun vanhemmat muutti Lakefordiin ja halusi mut lähemmäs itseään, joten tulin tänne opiskelemaan.”

”Siis, asuuko sun vanhemmat nyt Lakefordissa?” Jenah kysyi ja irrotti otteensa. ”Joo, entäs sitten?” ”No, kun. Mun vanhemmat asuu Sealandissa ja nehän on aika lähekkäin..” Jenah mutisi ja istuutui sängylleen.

”No mutta tiedätkö, mitä se tarkoittaa?” Chris kysyi viekkaasti pilke silmäkulmassaan. Jenah kohotti kulmakarvojaan. ”Sitä, että minä en enää menekään Australiaan, ja me voidaan olla yhdessä”, Chris sanoi ja suuteli Jenahia.

-------------------------------------------------------

Jenah oli juuri valmistunut yliopistosta, mutta ei halunnut muuttaa omilleen, joten jäi asumaan Chrisin seuraksi kampukselle Chrisin omaan kämppään. Chrisille se kävi paremmin, kuin hyvin, sillä nyt hänellä olisi tyttöystävä ’koko ajan’ seurana.

Eräänä iltana Jenah istui keittiön pöydän ääressä. Chris istuutui tyttöystävänsä seuraksi murokulhon kanssa. ”Jen, kuule”, Chris aloitti, mutta Jenah keskeytti hänet.

”Jos aiot sanoa jotain merkittävää ja sellaista, johon pitäisi reagoida, odota aamuun. En ole oikein sillä tuulella, että haluaisin kuulla shokkiuutisia”, Jenah mutisi unisena katsoen Chrisiä silmiin.

”Ei, kun minä kerron tämän nyt, vaikka kello olisi neljä aamulla. Äiti ja isä haluaisivat, että kun minä valmistun, me muuttaisimme heidän luokseen asumaan”, Chris pamautti.

Jenah nosti päätään. Mitä? Appivanhempien luokse asumaan? Ehkä se vaatisi hieman totuttelua ja tutustumista, mutta näin pian? Viiden kuukauden päästä? Voi ei. ”Äömm.. En tiedä..” Jenah mutisi epäröiden.

”Ymmärrän, jos se ei käy, mutta jos edes yrittäisit? Äitini saattaa olla vähän vaikea tapaus, sillä hän ei pidä useimmista tapaamistaan ihmisistä, mutta isä on toista maata. Kyllä he tajuavat, kuinka tyrmäävän ihana olet, kunhan he ensin tutustuvat sinuun. Saat aikaa ajatella asiaa, mutta minun täytyy tietää, johtaako tämä suhde mihinkään, sillä jos se ei johda mihinkään, onko tässä sitten mitään järkeä?”

Yöt ja päivät Jenah mietti Chrisin outoa pyyntöä – tai ei niinkään outoa. Yllättävää ehkä ja melko aikaista. Kuinka kauan he olivat olleet edes yhdessä? Jo kaksi vuotta ja muutama kuukausi. Niinkin kauan. (Eikä kosintaa kuulunut..?) Mutta oliko nyt oikea aika ruveta puhumaan yhteenmuutosta? Vaikka he asuivat jo yhdessä, mutta – vakituisesti? Ja varsinkaan jommankumman vanhempien kanssa samaan asuntoon?

Muutaman viikon asiaa pohdiskeltuaan Jenah oli tehnyt vaikean päätöksen ja halusi Chrisin kuulevan sen pikimmiten. ”Chris. Olen päättänyt, sen asumisjutun suhteen. Jos ei ole liikaa vaadittu, mä haluaisin ensin vähän tutustua sun vanhempiin ennen saman katon alla asumista.”

Chrisin huulille levisi leveä ja iloinen hymy, kun hän tajusi, mitä Jenah tarkoitti. Hän suostui! Hän suostui!

-------------------------------------------------------------

Muuttopäivä. Sana kolisutti Jenahin vartaloa luuytimiä myöten, sillä Chrisin äidin ja isän kanssa asuminen oli välttämätön paha, josta hän halusi suoriutua kunnialla, mutta silti äkkiä (jos se olisikin ohimenevää?) ja mahdollisimman hyvillä mielin.

Muuttopäivä oli kolunnut mielen pohjukoita jo parisen viikkoa, ja tätä hän oli pelännyt kaikista eniten siinä, kun Chris valmistuisi.

Jenahin purettua laukkunsa hänen ja Chrisin yhteiseen huoneeseen hän istahti sängylle tarkastelemaan elämäänsä. Aionko minä elää koko elämäni tällä lailla? Appivanhempien kanssa ja ikuisesti vain parisuhteessa? Kosintaa Jenah ei ollut ollut odottanutkaan ennen yhteenmuuttamista, mutta nyt kun sekin tuli niin äkkiä, niin ei olisi ihmekään, jos kohta kuulisi hääkellojen kalkatusta ja muutaman lapsen nurinaa ja itkua. Mutt eihän Jenah vielä sitä halunnut. Vaikka Chrisin kanssa kahdestaan olemista oli riittänyt, ei hän sitä aikaa halunnut heittää pois.

Muutamaa kuukautta myöhemmin myös Lilly, Joe ja Annabel olivat asettuneet taloksi samaan taloon toisten vanhempien ja nuorenparin kanssa. Lilly oli halunnut elää taas lähempänä lastaan, eikä tietenkään ollut sekään huono asia, että samalla tutustuisi ehkä tulevaan sulhaseen ja tämän vanhempiin.

Ensimmäinen seitsemän hengen illallinen pidettiin takapidalla grillaten. Grillilihan herkullinen tuoksu toi naapuritkin aitojensa taakse haistelemaan juhlan aihetta, mutta Chrisin poltettua vahingossa tai ehkä vähän enemmän tahallaan makkarat mustiksi, viimeisetkin nuuskijat palasivat sisälle.

Keskustelun tuoksinassa Chrisin isä Thomas avasi suuren suunsa vaimonsa Rinan kanssa ja halusivat kohottaa maljan yhteiselle elolle. Iloisena kohoteltiin monta maljaa, vilpittöminä tai vähän vähemmän vilpittöminä Annabelin tapauksessa, joka halusi pysyä huoneessaan koko pippaloiden ajan. Seitsemän hengen illallinen muuttuikin nopeasti kuuden hengen illalliseksi.

Thomas karautti kurkkuaan äänekkäästi ja kaikki hiljenivät tai havahtuivat. ”Haluaisin kertoa tässä kaikille ilouutisen.” Kaikki kohottivat kulmiaan paitsi Rina, joka odotti innolla miehensä seuraavia sanoja.

”Rakkaan poikamme Chrisin ja tämän kihlatun häät järjestetään täällä muutaman viikon kuluttua! Kutsuja saa alkaa lähettämään. Minä ja Rinan hoidamme järjestelyt!” Thomas kajautti ja kilautti maljan Rinan kanssa.

Häät? Mutta eihän Chris ja minä olla edes keskusteltu mistään tuollaisesta? Eikä kosintaakaan ole kuulunut, kuka kihlattu? Mistä häistä nyt on kysymys? Jenah mietti ja katsoi sitten kysyvästi Chrisiin. Chrisin ilme kertoi ihmeen vähän ja Jenah kurtisti kulmiaan. Ei hän ollut suostunut tällaiseen! Ei hän ollut suostunut mihinkään! Mistä häistä nuo nyt oikein puhuivat?


------------------------------------------------------------
Kiitos :--D Eihän tässä mennytkään kovin kauan. Päälle kuukausi? Sekin kyllä osaksi omaa laiskuutta, kun pelasin muillakin perheillä :)


Seuraavista osista sen verran, että koulun alettua ties monettako kertaa, osien ilmestyminen hidastuu entisestään. D: Yritän kuitenkin tehdä osia, kun ehdin ja jaksan ja en pelaa muilla perheillä :--D

Mutta, niitä kommentteja olisi kiva saada :)